Etusivu

Mannerheim

Pienoiselämäkerrat

Henkilökuvat

Pokkarit

CV

Romaanit

Elämäkerrat

Sota ja vakoilu

Yrityshistoriikit

Äänikirjat

Sivukartta

 

Talvisota 70

Sataviisi kunnian päivää

 

 

Antero Svensson
Simo Häyhä
Kollaa helmikuu 1940

Eversti Antero Svensson ojentaa alikersantti Simo Häyhälle

tarkkuuskiväärin Kollaalla 17. helmikuuta 1940

SA-kuva

Robert Brantberg

Talvisota

Viisi kohtaloa

Tapahtumat

kuukausittain

Talvisota
Robert Brantberg

Mannerheim

ilmoittautuu

30.11.1939

Robert Brantberg:
Mannerheim - sotamarsalkka

Kaukopartiomies

Mikko Pöllän

talvisota

Vuoden 2009 sotakirja

Marokon

Kauhu

Aarne Juutilainen
Marokon Kauhu

Wolf H. Halsti:

Sodan

Jumalan

lapset

Wolf H. Halsti:
Suomen puolustaminen

Majuri

Adolf Ehrnroothin

talvisota

Robert Brantberg:
Adolf Ehrhrooth

Talvisodan

kenraalit

Kurt Martti Wallenius

Ylipäällikön

päiväkäsky

14.3.1940

Mannerheim päiväkäsky 14.3.1940

Itsenäisyyspäivä

Tarkka-ampuja Simo Häyhä

 

Yli viisisataa

varmaa tapausta

 

 

Vuoden 1940 tammikuun lopulla laskettiin, että tarkka-ampuja Simo Häyhä oli ampunut komppanian verran vihollisia Kollaalla. Tähän ei luettu mukaan Häyhän taistelujen aikana kaatamia vihollisia. Korpraalista tehtiin alikersantti ja hänelle myönnettiin vapaudenmitali.

Helmikuun alussa ruotsalainen liikemies ja Suomen ystävä Eugen Johansson päätti lahjoittaa SAKO:n valmistaman huippukiväärin kenraalimajuri Woldemar Hägglundin IV armeijakunnan ansioituneimmalle tarkka-ampujalle. Tieto lahjoituksesta eteni pitkin komentoportaita kunnes mies löydettiin. Simo Häyhän tilillä oli 219 varmaa tapausta.

12. divisioonan komentaja Lauri Tiainen oli sairastunut. Uusi komentaja, eversti Antero Svensson päätti sotilaspastori Antti J. Rantamaan kehotuksesta luovuttaa kiväärin henkilökohtaisesti Häyhälle.

”Sillä olisi erinomainen vaikutus mielialoihin”, Rantamaa sanoi. ”Etulinjassa taisteleville miehille on tärkeä tietää, että esikunnassa arvostetaan heidän uhrauksiaan.”

”Olkoon niin”, Svensson vastasi.

Pastori Rantamaa sai tehtäväkseen ilmoittaa asiasta Häyhän komppanianpäällikölle Aarne Juutilaiselle. ”Mainiota”, Marokon Kauhu totesi.

 

Simo Häyhä lähti divisioonan esikuntaan, jossa yöpyi, peseytyi ja ajoi partansa. Hän oli ensimmäistä kertaa poissa etulinjasta.

Uutuuttaan hohtavassa lumipuvussa Häyhä marssitettiin lauantaina helmikuun 17. päivänä seremoniaan divisioonan esikunnan eteen. Pihalle oli järjestäytynyt esikunnan upseereita eversti Antero Svenssonin johdolla. Paikalla oli myös tiedotuskomppanian TK-mies. Kello oli 11.20, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

”Tämä Ruotsista lahjoitettu kunniakivääri annetaan alikersantti Simo Häyhälle tunnustuksena hänen suurista ansioistaan ampujana ja aseenkäyttäjänä taisteluissa”, eversti Svensson sanoi.

”Tätä kunniakivääriä on pidettävä erikoisista ansioista annetun ansiomerkin veroisena. Alikersantti Häyhä!”

”Herra eversti!” Häyhä vastasi ja otti asennon.

”Suomen armeijan ja erityisesti 12. divisioonan puolesta luovutan teille tämän kiväärin sekä siihen liittyvän kunniakirjan.”

Miehet kättelivät, TK-mies otti valokuvia. Simo Häyhä siristeli silmiään kirkkaassa auringonvalossa.

Häyhä lähti takaisin linjoille uuden hopeakilvillä varustetun pystykorvansa kanssa.

 

Simo Häyhä haavoittui vakavasti torjuntataistelussa maaliskuun 6. päivänä eikä enää päässyt jatkosotaan. Hänen lopulliseksi saldokseen jäi yli 500 varmaa tapausta.

Tarkka-ampujan ilta

Lokakuinen päivä on muuttumassa sateiseksi. Olemme vuoden 1998 syksyllä sotakirjailija Onni Palasteen ja kuvaaja Pekka Kuparisen kanssa matkalla Lieksaan Rukajärven suunnan taistelupaikoille. Päätämme pysähtyä Ruokolahdella.

Tarkka-ampujan kuulo on mennyt. Vieraat saavat soittaa ovikelloa useita minuutteja. Naapuri kehottaa jatkamaan rimputtelua, kyllä se kotona on. Sitten ovi aukeaa.

”Sisään, sisään.”

Talvisodan legenda pyytää istumaan, hakee kuulolaitteensa piirongin päältä, asentaa sen korvaansa ja istuu viereen.

Kävely ja kulku on vaikeaa, hissittömässä talossa. Kodinhoitaja käy harvakseltaan pitämässä paikkoja kunnossa. Mutta kerrostalon kolmannen kerroksen pienen yksiön suuresta ikkunasta avautuu kaunis näköala Saimaalle. Selkää riittää kymmeneen kilometriin asti.

Simo Häyhän tarkka näkö on tallessa

 

Onni Palaste ojentaa matkassa olevan kiväärinsä Häyhälle. ”On se ihmeellistä, miten tämä pystykorva vuosi vuodelta tulee yhä raskaammaksi”, Palaste sanoo.

93-vuotias Häyhä nyökkää. Hän on viime vuosina ampunut ainoastaan ilmakiväärillä. Metsästys on saanut jäädä.

Mutta mielikuvat ovat tallessa, tulevat jopa uniin. Seinällä on valokuvia, niiden joukossa syystalvinen kuva 1960-luvulta. UKK, Simo ja pystykorva, siis koira, ovat hirvimetsällä. Vieressä ovat kunniakirjat ja sotamuistot.

Keskustelemme nykypäivästä, sotatiedot kirjailija Petri Sarjanen on jo ottanut talteen. Häyhä on avautunut, viime vuosiin saakka hän ei ole suostunut antamaan minkäänlaista haastattelua.

Herrat veteraanit ottavat pystykorvan mukaansa parvekkeelle, kuvaajan toivomuksesta.

Puristamme legendan kättä ja jatkamme matkaa. Alkaa sataa. Kahden päivän kuluttua tulisi ensilumi.

 

Simo Häyhä kuoli huhtikuun 1. päivänä vuonna 2002 Haminassa.

 

Teksti: Robert Brantberg 2009

 

Naparetkeilijä
Antero HavolaSotakenraalit
Erik HeinrichsSotaupseerit
Alpo MarttinenSotasankarit
Vilho RättöSuuret
suomalaiset
sotasankaritErkki Raappana
KorpikenraaliKaarlo Heiskanen
Kylmä-KalleMikko Pöllä
KaukopartioritariAdolf EhrnroothKäärmeenpesä
Stella PolarisTalvisotaGustaf Mannerheim
Tsaarin upseeriGustaf Mannerheim
Valkoinen-kenraaliGustaf Mannerheim
SotamarsalkkaGustaf Mannerheim
Ylipäällikkö ja presidentti

 

Sivun alkuun

Etusivu

 

Etusivu

Mannerheim

Pienoiselämäkerrat

Henkilökuvat

Pokkarit

CV

Romaanit

Elämäkerrat

Sota ja vakoilu

Yrityshistoriikit

Äänikirjat

Sivukartta

 

myspace live counter