|
Eversti
Ruben Lagus 1941 SA-kuva |
Sotakenraalit 21
suomalaisen sotakenraalin elämäkerta 288
s. ja kuvaliite |
|
Kenraalimajuri Ruben Lagus
Suomen Rommel
Menestyksekkään hyökkäyssodan kunniaksi Karjalan armeija järjestää lokakuun 12.
päivänä vuonna 1941 Petroskoin, Äänislinnan valtausparaatin.
Paraatin ottaa Karl Marxinkadulla vastaan Karjalan
armeijan komentaja, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs.
Paraatijoukkojen komentajan, eversti Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskasen
jälkeen paikalle vyöryy osasto Laguksen Vickers-hyökkäysvaunu,
jonka tykkitornissa komeilee joku eversti. Missä on legendaarinen
panssarikenraali Ruben Lagus?
Lagus on yhdeksän päivää aikaisemmin
ylennetty kenraalimajuriksi, mutta leijonalaattoja ei löytynyt Äänislinnasta.
Vickersin tornissa on kuin onkin itse kenraali, kauluksessaan everstin
ruusukkeet.
Kirovin torilla soi Jääkärin
marssi. On panssarikenraali Laguksen 45-vuotispäivä.
Suomessa oli ensimmäistä kertaa käyty salamasotaa. Vuoden 1941 keväällä eversti
Ruben Lagus kävi Saksassa tutustumassa panssarisotaan. Hän tapasi Berliinissä
kenraalieversti Heinz Guderianin, panssarilegendan, joka parhaillaan valmisteli
operaatio Barbarossaa, hyökkäystä
Neuvostoliittoon.
Vierailu muutti täysin Laguksen taktista ajattelutapaa.
Sivusta- ja selustahyökkäyksen suosijasta tuli häikäilemättömän
rintamahyökkäyksen kannattaja.
"Panzer voran. Die Strasse frei für Panzer! Panssarit kärkeen. Tie vapaaksi
panssareille!" Tällä menetelmällä Osasto Lagus valtasi Aunuksen.
”Nopeus on usein arvokkaampi kuin
paksuinkaan panssari”, Lagus lisäsi.
Hyökkäyksen alkuvaiheen jälkeen VI
armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela
nimitti Laguksen 5. divisioonan vt. komentajaksi nahjuksena pitämänsä eversti
Eino Koskimiehen tilalle. Ylipäällikkö Gustaf
Mannerheim suuttui Talvelalle, divisioonien komentajien nimitykset
kuuluivat ylipäällikölle.
Mutta Mannerheim ei kantanut kaunaa
Lagukselle. Ylipäällikkö nimitti Laguksen järjestyksessä ensimmäiseksi
Mannerheim-ristin ritariksi. Tämä närästi Talvelaa, joka piti nimitystä
Mannerheimin kostona hänelle.
”Ryssä saatana järjesti tuon mitalin
ruotsalaisperkeleelle”, Talvela oli huutanut.
Lagus puolestaan arvosti eniten Adolf Hitlerin myöntämää
Saksan 1. luokan Rautaristiä, vaikka
pitikin ansiomerkkejä killuttimina.
Ernst Ruben Lagus syntyi Hämeen läänin Koskella 12. päivänä lokakuuta
vuonna 1896. Hänen vanhempansa olivat filosofian maisteri Alexander Gabriel
Lagus ja Emma Matilda o.s. Bellman. Hän oli isän puolelta aatelista sukua ja
äitinsä isän puolelta sukua ruotsalaiselle runoilijalle ja säveltäjälle Carl
Michael Bellmanille.
Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1911.
Riitapukarina tunnettu Ruben Lagus joutui eroamaan Helsingin ruotsalaisen
yhteiskoulun kuudennelta luokalta. Todistuksessa oli kolme nelosta. Lukion hän
suoritti loppuun vuonna 1924, jääkärikapteenina.
Rubenin esikuva ja veli Olof Lagus lähti
Saksan Lockstedtiin helmikuussa vuonna 1915. Ruben, 18, matkusti syyskuussa
yhdeksän hengen porukassa ilman passia Kemiin, josta jatkoi lokakuun alussa
avonaisessa purjeveneessä yli myrskyävän Perämeren Ruotsiin. Lockstedtin
leirille hän ilmoittautui 10. päivänä lokakuuta.
Helmikuussa vuonna 1918 luutnantti Ruben
Lagus saapui höyrylaiva Arcturuksella
Saksasta Vaasaan ja aloitti uransa Suomen valkoisessa armeijassa. Lagus
määrättiin 2. jääkärirykmentin esikunnan adjutantiksi. Rykmentti taisteli Tampereella
ja Kuokkalassa, mutta Rubenin urotyöt olivat vielä edessäpäin.
Rubenin veli, majuriksi ylennetty Olof
Lagus ammuttiin Kannaksella vuoden 1918 huhtikuussa. Oli juotu kahvia ja
konjakkia, jonka jälkeen Olof lähti majapaikkaan majuri Nils E. Gadolinin ja
27-vuotiaan everstinrouva Harriet Thesleffin kanssa.
Matkalla majapaikkaan Olof ammuttiin. Tapaus Lagusta ei koskaan tutkittu Ruben
Laguksen sinnikkäästä painostuksesta huolimatta. Epäselväksi jäi, kumpi Olof
Laguksen ampui, majuri Gadolin vai everstinrouva Thesleff?
”Jutun taustalla lienee ollut liian
vaikutusvaltaisia voimia”, Laguksen elämäkerran kirjoittaja, everstiluutnantti
Erkki Käkelä arvelee.
Juttu vaivasi Ruben Lagusta koko hänen elämänsä ajan.
Ruben Lagus komennettiin kouluttajaksi Kadettikouluun vuonna 1919.
”Lagus oli pienikokoinen, pikkutarkka upseeri, ankara ja oikeudenmukainen”,
silloinen kadetti Leo Franck kirjoitti.
Vuonna 1924 majuri Lagus nimitettiin
reserviupseerikoulun 1. komppanian päälliköksi, vaikka koulun lupsakka johtaja,
majuri Taavetti
Pappa Laatikainen oli esittänyt
tehtävään kapteeni Aaro
Pajaria.
”Lagus oli kuin syväjäädytetty partaveitsi,
joka leikkeli meidät kappaleiksi eritellessään aikaansaannoksiamme”, silloinen
kokelas Wolf H. Hagman
(Halsti), kirjoitti
”Olette toiminut niin hölmösti, että
olisitte ollut tositilanteessa minuutin sisällä kuollut”, Lagus sanoi
Hagmanille taisteluharjoituksen jälkeen. ”Se olisi luultavasti sittenkin ollut
johdettavienne onneksi.”
Vuonna 1927 Lagus määrättiin Mikkeliin
Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan sijaiseksi. Joukko-osasto oli nykyaikaisen
jääkäripataljoonan edeltäjä.
Toisen kerran Lagus määrättiin
kadettikomppanian päälliköksi vuonna 1930. Tuolloin hän sai lempinimen Pinkka.
”Ellette ole tarkkoja pienissä asioissa,
ette voi olla tarkkoja suurissakaan”, majuri Pinkka Lagus tapasi sanoa.
Sotakorkeakoulun Lagus päätti vuonna 1933.
Hänet siirrettiin 2. divisioonan esikuntapäälliköksi ja ylennettiin
everstiluutnantiksi.
”Hän on olemukseltaan preussilainen ja
olosuhteissamme liioitteleva sotilaallisuutta koskevissa vaatimuksissaan”, 2.
divisioonan komentaja, eversti Woldemar
Hägglund arvioi alaistaan.
Vuonna 1921 kapteeni Lagus meni naimisiin
vapaaherratar Olga Johanna (Jane) Ramsayn, 18, kanssa. Avioliitosta syntyi tytär
Margaretha Vivica Elisabeth vuonna 1924 ja poika Edvard Olof Wilhelm vuonna
1925. Ruben ja Jane erosivat vuonna 1927. Kaksi vuotta myöhemmin Jane avioitui
erään ratsumestarin kanssa.
Vuonna 1935 everstiluutnantti Lagus meni toisen kerran
naimisiin, tällä kertaa Kenny Christine Emilia Gaddin, 25, kanssa. Avioliitosta
syntyi pojat Henrik Wilhelm vuonna 1936, Johan Patrik Wilhelm 1938 ja Ruben
Wilhelm Gabriel 1942 sekä tytär Kenny Aline vuonna 1946.
Lagus määrättiin vuonna 1936 huoltopataljoonan komentajaksi. Hänet
nimitettiin Kannaksen armeijan huoltopäälliköksi tammikuussa vuonna 1940.
Lagukselle alistettiin talous-, lääkintä- ja eläinlääkintätoimistot ja hän
vastasi myös liikenteestä, kuljetuksista ja hankinnoista.
Talvisota syttyi. Helmikuun 13. päivänä
vuonna 1940 Lagus sai Kannaksen armeijan komentajalta, kenraaliluutnantti Hugo Östermanilta käskyn
ottaa komentoonsa 5. divisioonan painopistesuunnan joukot ja lyödä venäläiset
takaisin. Divisioonan esikunnassa menettely koettiin epäluottamuksen
osoituksena, etenkin kun Lagus esiintyi ylimielisesti. Tehtävä ei Lagukselta
onnistunut, puna-armeijan 123. divisioona murtautui asemiin. Laguksen oli pakko
vetäytyä pari kilometriä taaemmaksi. Mutta rintama ei revennyt.
Talvisodan päättymispäivänä Lagus oli
Viipurissa tarkastamassa pommitettua kotiaan. Talo oli saanut täysosuman.
”Eivät löydä ryssät ainakaan meiltä
ihmeempiä”, Lagus kirjoitti vaimolleen. Jotakin tuon Helsinkiin mukanani: kaksi
kattokruunua, morsiuspukusi ja jotain muuta pientä.”
Viipurista Lagus otti mukaansa myös vesivahinkoja kärsineen
suvun aatelisvaakunan.
Lagus tutustui Saksassa Blitzkriegiin, salamasotaan vuoden
1941 keväällä. Panssarikenraali Erwin Rommel oli juuri antanut kyytiä briteille
Pohjois-Afrikassa.
Lagus eritteli Saksassa omaksuttuja
oppejaan Aunuksen hyökkäyksen jälkeen. Hyökkäyksen aikana pyritään rajuun
läpimurtoon. Hyökkäyskärki levittäytyy heti maastoon kohdatessaan vastarintaa.
”Jalkaväen tuliaseiden lisäksi ampuvat heittimet
ja tykistö, viisi panssarivaunua ja panssaritorjuntatykistö”, Lagus julisti.
”Sen jälkeen seuraava jääkärikomppania ajaa kärkeen panssareineen,
pst-tykkeineen ja pioneereineen. Eteneminen jatkuu.”
Lagus korosti tulivoiman silmänräpäyksellistä kehittämistä.
Sillä säästettiin verta.
Tällä menetelmällä Laguksen joukot valtasivat jatkosodassa
Aunuksenkaupungin, Petroskoin ja Karhumäen.
Jääkäriprikaati majoittui Äänislinnaan vuoden 1942 keväällä ja määrättiin ylipäällikön
reserviksi. Panssaridivisioona perustettiin 30. päivänä kesäkuuta vuonna 1942.
Lagus ylläpiti kovaa kuria Äänislinnassa.
”Rennolle jermulle Mannerheim-ristin ritari
n:o 1 oli kauhistus”, everstiluutnantti Erkki Käkelä kirjoitti.
Laguksen aamukävelyt herättivät pelkoa.
Kenraali ei hyväksynyt pitkää partaa, auki olevia nappeja eikä huolimatonta
tervehtimistä. Lagus marssitti narahtaneet miehet päävartioon.
Kenraali painotti perusteellista koulutusta
ja yhteistoimintaharjoituksia, joita kutsuttiin Sirkus Lagukseksi. ”Tänne ei ole tultu lepäämään, Lagus sanoi.
Äänislinnaan saapui ulkomaisia
reporttereita haastattelemaan Suomen
Rommelia. Vuoden 1943 tammikuussa Saksan radio lähetti Laguksen
haastattelun valtakunnan kaikkiin osiin.
Saksan armeija oli vuonna 1942 todennut,
että vihollisen tarkka-ampujat aiheuttivat tarpeettoman paljon upseeritappioita
itärintamalla. Siispä Wehrmacht ja
Lagus lopettivat upseerin asuun kuuluvan olkahihnan, rähinäremmin, käytön. Jääkärieversti Aarne Snellmanin 17. divisioona
oli poistanut rähinäremmin käytöstä jo vuoden 1941 kesällä.
Vuonna 1943 panssaridivisioonaan liittyi Saksan
itärintamalla Waffen-SS:ssä
palvelleita vapaaehtoisia, joilla oli kokemusta moottoroitujen joukkojen
johtamisesta ja panssaritorjunnasta.
Armeijankenraali Leonid Govorov käynnisti suurhyökkäyksen Kannaksella aamulla
kesäkuun 10. päivänä vuonna 1944. Hänellä oli käytössään 260 000 miestä, yli
kuusisataa panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä noin tuhat lentokonetta.
Hyökkäystä edelsi "saatanallinen tulivalmistelu".
Suomella oli vastassa kenraaliluutnantti Hjalmar
Siilasvuon kolmas ja kenraaliluutnantti Taavetti
Laatikaisen neljäs armeijakunta, yhteensä satatuhatta miestä. Laguksella
panssareita oli kaksisataa, joista sata lähes romutuskunnossa ollutta T-26 vaunua.
Päämaja yllättyi hyökkäyksen ajankohdasta,
vaikka hyvin tiesi vihollisen joukkojen keskitykset. Myös panssaridivisioonan
johto yllättyi. Marskin nyrkki oli kaukana takana, upseerit ja miehet lomilla
ja telavetäjät kylvötöissä.
Divisioona alistettiin Taavetti
Laatikaisen IV armeijakunnalle ja jaettiin Laguksen vastusteluista
huolimatta kahteen osaan, koska "venäläisten painopiste ei vielä ollut
selvillä". Laguksen mukaan divisioona menetti kahtiajaon myötä
iskuvoimansa.
Edessä olivat Kuuterselän veriset
taistelut. Taisteluissa kunnostautui Ruben Laguksen 18-vuotias poika, korpraali
Olof Lagus, Marjatta-nimisen Sturm-40 -rynnäkkötykin
ampuja. Olof nitisti neljä puna-armeijan Sotka-vaunua. Tieto levisi rintamalla
kulovalkean tavoin.
”Poikanikin tuhosi neljä ryssän vaunua”, kenraalin kuultiin
sanovan puhelimessa.
Kuuterselän taistelujen yhteydessä Lagus otti yhteen 3. divisioonan
voimakastahtoisen ja kiivaan komentajan, kenraalimajuri Aaro Pajarin
kanssa.
Lagus saapui reserveineen pulaan joutuneen
3. divisioonan komentopaikalle. Pajari oletti, kuten tapana on, että paikalle
tuleva reservi alistetaan hänelle.
”Minä selvitän tilanteen ja annan ohjeeni”,
Pajari sanoi.
”En ota ohjeita keneltäkään. Minut on lähetetty
tänne paikkaamaan reikiänne”, Lagus vastasi. ”Tulin tänne vain tiedottamaan
asiasta. Tiet on tyhjennettävä panssarijoukkoja varten.”
Pajari marssi raivoissaan ulos teltasta.
Pajarin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Wolf H. Halsti, rauhoitti
esimiestään. ”Mene sille ja sano, että painuu töihin eikä riitele olemattomasta
kunniastaan”, Halsti sanoi.
Pajari antoi periksi, alisti joukkonsa
Lagukselle ja toivotti kilpailijalleen onnea ja menestystä.
Kesäkuun 18. päivänä Lagus ilmoitti vastoin päämajan
kantaa, että Viipurista oli luovuttava, koska kaupunkia ei kyetä puolustamaan.
Samana päivänä armeijankenraali Leonid Govorov nimitettiin Neuvostoliiton
marsalkaksi.
Panssarikenraali Ruben Lagus oli uransa
huipulla kesäkuun lopulla.
Hänelle oli Tali-Ihantalan lohkolla Panssaridivisioonan lisäksi alistettu
puolitoista muuta divisioonaa.
Laguksen komentopaikka oli kallioisessa
maastossa. Puhelinyhteyksien kunnossapito oli hankalaa. Komentopaikalla juoksi
jatkuvasti yhteysupseereja ja lähettejä, radioliikenne oli vilkasta.
Venäläisille selvisi komentopaikan sijainti.
Kesäkuun 28. päivänä noin kahdeksankymmentä
lentokonetta hyökkäsi komentopaikkaan. Ilmahyökkäystä johti henkilökohtaisesti
276. pommituslentodivisioonan komentaja, kenraali Aleksandr Andrejev. Tuho oli
melkoinen, kaatuneita ja haavoittuneita oli useita.
Lagus oli kymmenen minuuttia aikaisemmin
poistunut paikalta 11. divisioonan komentajaa, kenraalimajuri Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskasta tapaamaan.
Sotien jälkeen kenraaliluutnantti Andrejev
toimi Helsingissä valvontakomission ilmailupäällikkönä. Lagus törmäsi vuonna
1946 Andrejeviin ravintola Adlonissa.
”Se oli hyvin pommitettu, komentopaikkani
meni”, Lagus sanoi ironisesti.
”Bolšoje
spasibo, kiitoksia, kiitoksia”, hymyilevä Andrejev vastasi ja kumarsi.
Myöhemmin panssaridivisioona taisteli
Vuosalmella, jossa vihollisen Vuoksen ylitys pysäytettiin.
”Meillä ei ole varaa päästää miehiämme hoitamaan
kotiasioitaan, sillä jos niin tekisimme, voimme olla varmoja siitä, että ryssä
tulee perässä ja lopullisesti hoitaa kotiasiamme”, Lagus sanoi päiväkäskyssään.
Vuosalmen jälkeen tilanne Kannaksella rauhoittui ja
panssaridivisioona siirtyi reserviin.
Divisioona kuljetettiin Oulun seudulle 22. - 27. päivinä syyskuuta, jonka jälkeen
Lapin sota alkoi. Panssaridivisioona hyökkäsi Ranuan kautta Jäämerentietä
pitkin pohjoiseen.
Syyskuun lopulla valvontakomission
edustajat istuivat Oulussa illallisella suomalaisupseerien kanssa. Otettiin
vodkaa. Venäläinen kenraali vaati äänekkäästi nopeaa toimintaa saksalaisia
vastaan. Lagus löi nyrkkiä pöytään.
”Perkele, mennään, mennään! Vaikka
Moskovaan asti”, Lagus täräytti.
Tulkki, majuri Reino Raski, ei kääntänyt viimeistä
lausetta.
Taistelut jatkuivat. Marraskuussa divisioona saavutti
Utsjoen. 4. päivänä joulukuuta astui voimaan armeijan rauhanajan organisaatio
ja Panssaridivisioona lakkautettiin.
Lagus oli anonut eroa armeijasta jo marraskuussa, koska hänet oli valittu
Pohjolan Liikenne Oy:n johtajaksi.
”Mikäli jäätte, ylennän teidät
kenraaliluutnantiksi”, tasavallan presidentti ja ylipäällikkö Gustaf
Mannerheim lupasi.
Marsalkka ja kenraali paiskasivat kättä.
Lagus määrättiin 2. divisioonan komentajaksi Turkuun. Vuonna 1946
puolustusvoiman nöyristelevä va. komentaja, kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist vaati, että
Lagus liittyy Suomi-Neuvostoliitto -seuraan. Lagus kieltäytyi.
Vuoden 1947 toukokuussa presidentti Juho
Paasikivi, joka ei tiennyt Marskin lupauksesta, myönsi pyynnöstä eron
kenraalimajuri Lagukselle.
”Jos olisit vähän odottanut, olisit saanut
ylennyksen”, puolustusvoimien seuraava komentaja, jalkaväenkenraali Aarne Sihvo sanoi.
”Arvostan Mannerheimiltä saamaani
sotilasarvoa enemmän kuin mahdollisesti sinun kauttasi saatua arvoa”, Lagus
vastasi.
Lagus kutsuttiin Sato Oy:n johtajaksi
Lohjalle. Työnsä ohessa hän harjoitti puutarhanhoitoa ja piti omaa
kukkakauppaa.
Vuonna 1954 ilmestyi Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Lagus piti kirjaa
erinomaisena, mutta pelkäsi, että monet lukijat käsittivät kirjan hengen
väärin.
”Sellaista sotilaselämä oli jo jääkäreiden
keskuudessa Saksassa”, Lagus sanoi. ”Kun aamukuudelta herättiin, kiroileminen
alkoi ja päättyi vasta illalla. Ensin haukuttiin saksalaiset, sitten omat
herrat, jos aikaa jäi. Käskyt täytettiin, se on selvää. Purnaus oli
varaventtiili, jonka kautta karstat puhdistuivat.”
Panssarikenraali Ruben Lagus kuoli kotonaan
Lohjalla sydänkohtaukseen 15. päivänä heinäkuuta vuonna 1959. Hänet on haudattu
Helsinkiin Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Vuonna 1974 Hämeen läänin
Koskella paljastettiin Laguksen muistopaasi.
Valioyksikkö, jossa pinnareita ei suvaittu
”Panssaridivisioonan miehet kokivat olevansa valioyksikössä, silloinen tiedustelu-upseeri”,
luutnantti Heikki Paarma kertoi. ”Yhtymässä oli hyvä henki. Pinnareita ei
suvaittu.”
Luutnantti Heikki Paarma palasi vuonna 1943 neljännen
haavoittumisensa jälkeen riviin. Panssaridivisioona oli perustettu Äänislinnaan
ja siihen oli liitetty myös pääosa Paarman entisestä pioneeripataljoonasta.
”Koulutus otettiin hyvin vakavasti”, Paarma, kertoi. ”Lagus ei antanut arvoa
puhdetöille ja viihdetoiminnalle. Sotatoimiin piti valmistautua mahdollisimman
hyvin.”
”Joitakin upseereita ja aliupseereita koulutettiin
Saksassa asti. Jatkosodan torjuntataisteluissa panssaridivisioona oli armeijan
parhaiten koulutettuja divisioonia.”
Koulutuksen tärkeys korostui
torjuntataistelujen aikana kun tappiot olivat suuret. ”Reserviupseerikoulusta
saapui jatkuvasti uusia vänrikkejä. Heitä ei yleensä lähetetty taisteluihin
ilman koulutusta.”
Täysin preussilaisena Paarma ei kuitenkaan
pidä Lagusta, vaikka kenraali korosti kuria ja taistelutahtoa. ”Suomalainen sotilas on oma-aloitteinen ja
vastuuntuntoinen. Juuri vastuuta Lagus painotti.”
Jatkosodassa venäläiset pudottivat Laakuksen
panssaridivisioonan upseereille ja sotamiehille lentolehtisiä, lupalappuja,
joilla sai antautua puna-armeijan sotavangiksi.
”Vain yksi taistelija loikkasi
venäläisten puolelle. Se oli sotasaaliina saatu hevonen, joka halusi kotiinsa”,
Paarma kertoi.
Teksti: Robert
Brantberg 1997, 2009