|
Aarne Sihvo 1889−1963 SA-kuva |
21 suomalaisen sotakenraalin elämäntarina. 288 sivua ja kuvaliite |
|
|
Kalterijääkäri
Aarne Sihvo Santarmien
kuva |
|
Jalkaväenkenraali Aarne
Sihvo
Kalterijääkäristä
sotaväen
päälliköksi
Špalernajan vankila Pietari. On maanantai, Suomen
ajanlaskun mukaan maaliskuun 12. päivä 1917. Kaduilta kuuluu kiväärien pauketta
ja väkijoukkojen huutoa, vallankumous on alkanut.
”Olkaa hyvä ja astukaa
kamariinne”
Vartija Petrov, raaka
mies, komentaa parrakkaan vangin numero 121 selliinsä.
Huuto ja jyske
voimistuvat. Kaupungin työväki on tullut vapauttamaan poliittisia vankeja.
“Jos täytyy lähteä
mukaan, niin hyvästi rakkaat omaiseni”, parrakas jääkäri Aarne Sihvo kirjoittaa
päiväkirjaansa.
”Vapaus, svobóda!” kiljutaan vankilan käytäviltä.
”Vapaus, veljet!” vangit
huutavat takaisin.
Kahleet kalisevat,
kuuluu itkua, huutoa ja meteliä.
”Olkaa hyvä!”
Petrov avaa Sihvon kopin
oven. Takana seisoo tulisilmäinen aatelismies kiiltävä Mauser kourassaan.
”Toveri, olet vapaa”,
anarkisti huutaa ja ampuu laukauksen kattoon.
Aarne Sihvon tie Suomen
sotaväen päälliköksi on auki.
Venäjän santarmit olivat vanginneet
jääkäri ja Zugführer Aarne Sihvon
edellisenä syksynä Jyväskylässä, jossa Sihvo oli värväysmatkalla. Mutta nyt koitti
vapaus.
Sihvo ja muutama muu
vapautettu suomalainen pyrki Pietarin Suomen rautatieasemalle.
”Kaikkialla liehuivat
punaiset liput”, Sihvo kertoi. ”Kiväärin kuulat viheltelivät tuon tuosta, mutta
kuka olisi sellaiseen kiinnittänyt huomiota. Innostuksen huuma valtasi kansan,
riemu ja ystävällisyys täyttivät mielen.”
Tuttavien avulla Sihvo
sai ajetuksi partansa ja lainaksi uudet vaatteet. Väärennetyn passin avulla hän
jonkin aikaa piileskeltyään pääsi Suomeen.
Aarne Sihvo syntyi Virolahdella perjantaina
marraskuun 22. päivänä vuonna 1889. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja
Antti Adolf Sihvo ja Minna Elisabeth o.s. Nyman. Aarne valmistui ylioppilaaksi
Käkisalmen lukiosta vuonna 1910 ja aloitti lääketieteen opinnot Helsingin
yliopistossa.
Syystalvella vuoden 1914
lukukauden päätyttyä Aarne ja hänen veljensä Jussi kiertelivät pitkin Karjalan
kannasta levittämässä itsenäisyysaktivistien propagandakirjallisuutta.
Helmikuussa Aarne Sihvoa pyydettiin värväämään miehiä Saksassa järjestettäville
kuuden viikon räjäytyskursseille. Ei
mennyt pitkään, ennen kuin Aarne Jussi-veljensä kanssa päättivät lähteä
Saksaan.
”On itse asiassa
yhdentekevää, opiskelenko anatomiaa yhden tai kaksi kuukautta kauemmin”, Aarne
sanoi veljelleen.
Pojat matkustivat junalla Tornioon ja Karungin
kautta Tukholmaan. Sieltä matka jatkui eteenpäin Saksan Lockstedtiin.
Pfadfinderien
joukkoon he saapuivat maaliskuun alussa. Päällensä he saivat uudet, harmaat
partiolaispuvut, vihreän viitan ja lierihatun, isot ja kovat nauhakengät sekä
vanhat ja ruosteiset kolmen linjan kiväärit.
”Alkoi vakava
harjoittelun aika”, Sihvo kertoi.
Preussin
jääkäripataljoona 27:ssä Sihvo kohosi joukkueenjohtajaksi, Zugführeriksi. Hänet lähetettiin kolme kertaa Suomeen
värväystehtäviin. Matkat olivat rasittavia, reitti kulki läpi Etelä-Lapin
erämaiden.
Vuoden 1916 lokakuussa Sihvo
pidätettiin Jyväskylässä ja lähetettiin Vaasan ja Helsingin kautta Špalernajan
vankilaan Pietariin. Vuoden 1917 maaliskuussa vallankumoukselliset vapauttivat
hänet muiden vankien joukossa.
Sihvo matkusti Suomen
kautta Saksaan, jonka jälkeen hän toimi Berliinissä ja Tukholmassa suomalaisen
sotilastoimiston asiamiehenä. Syksyllä Sihvo komennettiin takaisin Suomeen
järjestämään ja kouluttamaan suojeluskuntia. Hän kunnostautui muun muassa
Vimpelin sotakoulun komppanianpäällikkönä ja johtavana jääkärikouluttajana.
Suomi julistautui itsenäiseksi
joulukuun 6. päivänä. Syttyi vapaussota joka tammikuun lopulla muuttui
kansalaissodaksi, tai “kapinan kukistamiseksi”, kuten Sihvo sanoi.
”Ei ole puolin eikä
toisin aihetta närkästyä, jos näin syttynyttä sotaa nimitetään joko
vapaustaisteluksi tai kansalaissodaksi,” Sihvo sanoi. ”Se oli joka tapauksessa
kyllin kaamea.”
Ylipäällikkö Gustaf
Mannerheim lähetti kapteeniksi ylennetyn Sihvon Karjalaan
muodostamaan sinne syntynyttä rintamaa. Karjalan rintaman komentajaksi Sihvo
nimitettiin helmikuun 5. päivänä.
Sihvon oli heti alussa
käydä huonosti. ”Minulla oli silloin vielä siviilitakki ja sen hihassa suuri
joukko keltaisia nauhoja, upseerin merkkejä”, Sihvo kertoi. ”Korvenkylässä
menin kesken taistelujen erääseen taloon tiedustelemaan valkoisten johtoa.”
Kohtelu oli tylyä. ”Kysykää
tuosta toisesta talosta”, Sihvolle vastattiin.
Toisessa talossa
hämmästys oli melkoinen, siellä oli luultu punaisten jo aikaa sitten poistuneen
talosta, josta Sihvo oli kysynyt tietä.
”Ihmeteltiin minun hyvää
onneani, kun olin päässyt sieltä ehjin nahoin”, Sihvo kertoi. ”Mitä osaa mahtoi
näytellä koivistolainen karvalakkini?”
Karjalan rintamalla oli
puutetta kaikesta. Joukoilla ei ollut riittävästi aseita puhumattakaan
talvivaatetuksesta.
”Oli suuri onni, kun
Antreaan saapui viipurilainen kauppias Eugen Rickhardt, joka ryhtyi huolehtimaan
muonitus- ja talouspuolen asioista.”
Kauppias oli tunnettu
mies maakunnassa. Asiat sujuivat kitkatta.
”Sehän on Rickhardtin
sotaa”, kauppiaat sanoivat. ”Ennätetäänhän ne maksut saada sitten joskus.”
Valkoiset taistelivat Karjalassa vuoden 1918 helmikuussa ylivoimaista vihollista vastaan.
”Vihollinen sai mielensä
mukaan määrätä ajan ja paikan, milloin ja missä taistellaan”, Sihvo kertoi. ”Hyökkääjä
ei kuitenkaan saanut eri suunnissa toimintaansa kehitetyksi samanaikaiseksi.”
Tämä antoi Sihvon
heikoille ja hajanaisille joukoille mahdollisuuden keskitetyin voimin torjua
uhkaavat vaarat erillisinä.
”Oli vain keksittävä
keinot.”
Yhtenäistä rintamaa ei
ollut. Sihvon tehokkaan tiedustelun ansiosta hän sai tiedon vihollisen aikeista
ja järjesti taitavia väijytyksiä.
”Yllätyksen seurauksena
oli tavallisesti sillä rintamanosalla tauko.”
Helmikuun 23. päivänä
kenraali Gustaf
Mannerheim saapui ylimääräisellä junalla Sihvon komentopaikalle
Antreaan.
”Yllättäen saapuminen
aiheutti sen, ettei voitu asettaa kunniavartiostoa asemalle.”
Sihvo kertoi
Mannerheimille upseerien ja varusteiden puutteesta, kiivaista taisteluista sekä
vaikeasta ase- ja ampumatarviketilanteesta. Päälle juotiin kahvit.
Mannerheimin ollessa jo lähdössä Sihvo muisti erään asian.
”Herra kenraali. Olisiko
jotain erikoista suoritettavaa Pietarissa?”
”Kuinka niin?”
”Minulla on siellä
kokonainen komppania, noin kolmesataa miestä, valmiina suorittamaan saamiaan
käskyjä.”
Mannerheim hämmästyi, ei
ehkä luottanut saamaansa yllättävään tietoon. Hän päätti asettaa Sihvon
koetteelle.
”Kuulkaahan kapteeni.
Siellä Pietarissa Nevskin varrella on tupakkakauppa, jossa on erittäin hyviä
sikareja, sellaisia, joiden päätä ei tarvitse leikata eikä halkaista. Hankkikaa
minulle yksi laatikko sellaisia sikareja.”
”Käskystä, herra
kenraali.”
Kymmenen päivää
myöhemmin Sihvon lähetti jätti päämajaan toivotut sikarit.
”Jonkin ajan kuluttua
sain pyynnön hankkia vielä toisenkin laatikon. Kolmannen laatikon avasin itse.”
Sihvo ylennettiin majuriksi maaliskuun puolivälissä. Rankimmat taistelut käytiin maalis-huhtikuun vaihteessa Raudun aseman ympärillä. Taisteluissa valkoisten vangiksi jäi noin seitsemänsataa venäläistä ja suomalaista punakaartilaista. Neljäsataa punaista kaatui, kuusisataaviisikymmentä valkoista kaatui tai haavoittui.
”Taistelu muodostui
rajummaksi ja verisemmäksi kuin yksikään aikaisemmista Raudun aseman ympärillä”,
Sihvo kertoi. ”Vihollinen puolustautui epätoivoisesti ja halusi mieluummin
kaatua ase kädessä kuin antautua.”
”Raudun aseman valtaus
oli tuhoamistaistelu ja viholliselle monessa suhteessa raskas tappio. Sen
miehistö- ja materiaalitappiot herättivät varovaisuutta, jonka seurauksena
vihollinen ei näille Suomen retkille enää saanut pestatuksi väkeä.”
”Teidän rintojanne
vastaan ovat turhiksi käyneet yhdistyneitten ryssien ja maanpettureiden
hyökkäykset”, Mannerheim sanoi Sihvon joukoille Antreassa huhtikuun 6. päivänä.
”Minä kiitän teidän uljaita päällikköjänne, minä kiitän urheata Karjalan
armeijaa, joka ikuisiksi ajoiksi kirjoittaa nimensä Suomen historiaan.”
Sihvo ylennettiin
everstiluutnantiksi.
Kun sotatoimien painopiste siirtyi Karjalaan, Sihvo komensi Itäarmeijan yhtä kolmesta hyökkäysryhmästä, Ryhmä Sihvoa. Armeija selvitti nopeasti Viipurin ja Karjalan kannaksen taistelut. Huhtikuun 29. päivänä Viipuri antautui ja Sihvo ylennettiin everstiksi.
Valkoinen armeija piti
sodan päättäjäisparaatin Helsingissä toukokuun 16. päivänä. Neljä päivää
myöhemmin Sihvo meni vapautetussa Viipurissa naimisiin Elli Inkeri Ikosen
kanssa. Pariskunnalle syntyi lapset Maire 1919, Enni 1921, Aarne Ylermi 1923 ja
Lea-Liisa 1931.
Sodan jälkeen Sihvo
määrättiin Karjalan divisioonan komentajaksi. Hänet valittiin edistyspuolueen
kansanedustajaksi Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä.
Sihvo pyysi vuoden 1919
keväällä eroa armeijasta, kuten asiaan kuului, osallistuakseen kolmentuhannen
miehen epävirallisen retkikunnan ylipäällikkönä Aunuksen valloitukseen. Pyynnön
olivat esittäneet Mannerheim ja sotaministeri Rudolf Walden. Sihvon ehtona oli, että hänet otetaan
takaisin armeijan rulliin retken jälkeen.
”Yleisesikunnan
päällikkö tulee antamaan kaiken sen avun, minkä katsotte tarpeelliseksi”,
Mannerheim sanoi.
Lupaus osoittautui katteettomaksi. Sihvo pyysi
aseita ja ampumatarvikkeita.
”Emme voi antaa
Aunukseen, sillä mitä me sitten annamme Karjalan kannakselta Pietariin
hyökkääville joukoille,” Sihvolle sanottiin.
Sihvo pyysi ja sai
vapautuksen tehtävästään elokuussa. Retki epäonnistui.
Sihvo määrättiin hyökkäysvaunurykmentin komentajaksi vuonna 1921. Italian sotakorkeakoulun hän kävi vuosina 1923−1925. Kesken kurssien hänet nimitettiin vasta perustetun Suomen sotakorkeakoulun johtajaksi. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin vuonna 1925, vain 35-vuotiaana.
Vuonna 1926 hänet
määrättiin sotaväen virkaatekeväksi päälliköksi ja kahta vuotta myöhemmin
sotaväen päälliköksi. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1930.
Sotaväen päällikkönä
Sihvo joutui palauttamaan järjestystä maahan lapuanliikkeen järjestämän
Mäntsälän “kapinan” aikaan vuoden 1932 helmi-maaliskuussa. Presidentti Pehr
Evind Svinhufvud oli määrännyt, ettei yksikään aseellinen mies saa tulla
Mäntsälästä pääkaupunkiin.
”Siitä saatte te
kenraalit vastata”, Ukko-Pekka sanoi.
Mäntsälän miehet
vaativat Vihtori Kosolan johdolla hallituksen eroa. Svinhufvud ei suostunut.
Kenraalimajuri Hugo Österman ja sotakorkeakoulun
johtaja, eversti Per Zilliacus esittivät Sihvolle, että hän taivuttaisi
Ukko-Pekkaa perääntymään taistelusta ja vapauttaisi hallituksen tehtävistään.
”Sinä olet ainoa, joka
voit häneen vaikuttaa.”
”Tiedätte hyvin, että
presidentti on antanut käskynsä Mäntsälän miehille mennä koteihinsa”, Sihvo
vastasi. ”Tuskin hän muuttaa mieltään.”
Östermanin ja
Zilliacuksen tietoon oli saatettu uhkaus, jonka mukaan joukko
everstiluutnantteja ei tulisi noudattamaan käskyä, jos heidät komennetaan
Mäntsälää vastaan.
”Armeijassa on yli
kolmesataa majuria, jotka vain odottavat, että eräät everstiluutnantit
tekisivät virheitä”, Sihvo vastasi. ”Jos vaikka yksitoista everstiluutnanttia
kieltäytyisi, niin kahden tunnin sisään heidän tilalleen saadaan yksitoista
ylennyksen saanutta everstiluutnanttia. Ja he tulevat aivan varmasti
noudattamaan saamiaan käskyjä.”
Neuvottelu päättyi.
Mäntsälän “kapina” kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Sihvo joutui lapuanliikkeen seuraajan, Isänmaallisen kansanliikkeen silmätikuksi.
”Pahoilla mielin sain
havaita, että monet entiset sotilas- ja taistelutoverinikin antoivat
poliittisten tunnusten kiilautua väliimme häiritsemään sitä työtä, mistä me
sotilaina ennen kaikkea olimme vastuussa, nimittäin juuri armeijan sisäisestä
rauhallisesta kehitystyöstä.”
Sihvo joutui
painostuksen alla jättämään eronpyyntönsä tasavallan presidentille vuonna 1933,
jonka jälkeen hänet määrättiin puolustusvoimain yleistarkastajaksi.
Suomen väestönsuojelu
organisoitiin lakisääteiselle pohjalle vuonna 1938 ja Sihvo nimitettiin maan
väestönsuojelupäälliköksi, jonka nimikkeenä sotien aikana oli
ilmansuojelukomentaja.
Syttyi talvi-
ja jatkosota. Vuonna 1941 Sihvojen ainoa
poika Ylermi kaatui vastaiskun aikana Kähärilän maastossa Viipurin itäpuolella.
Väestönsuojelupäällikkönä
Sihvo toimi vuoteen 1946, jolloin hänet nimitettiin uudelleen puolustusvoimain
komentajaksi. Samana vuonna hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi.
Vuonna 1946 Elli Inkeri
Sihvo kuoli. Seuraavana vuonna Aarne Sihvo meni naimisiin Aune Gertrud
Sireliuksen kanssa.
Sihvo erosi
puolustusvoimain komentajan tehtävistä vuonna 1953, jonka jälkeen hän toimi
maanviljelijänä ja kirjailijana. Vuosina 1954−1956 hän julkaisi
kaksiosaiset, kriittiset muistelmansa.
Jalkaväenkenraali Aarne
Sihvo kesäkuun kuoli 12. päivänä 1963. Hänet on haudattu Helsingin uudelle
hautausmaalle.
Sihvon veljekset
Jääkäripataljoona 27:ssä palveli neljä Sihvon veljestä. Jääkärikapteeni Ilmari Sihvo (1895−1964) oli siviilissä väritehtailija.
Jussi Sihvo (1891−1949)
toimi vuoden 1918 sodassa ja Aunuksen retkellä komppanian päällikkönä. Hän
yleni kenraalimajuriksi ja toimi 10. divisioonan komentajana vuosina
1941−1944. Hän joutui erittäin vaikeaan asemaan kesäkuun 10. päivänä
1944, jolloin kenraali Leonid Govorov aloitti suurhyökkäyksen Suomeen juuri Jussi
Sihvon divisioonan lohkolla Valkeasaaressa ja pääsi läpimurtoon.
Jääkärivänrikki Samuli
(Sam) Sihvo (1892−1927) tunnetaan sanoittajana ja säveltäjänä.
Lockstedtin leirillä Sam Sihvo sävelsi marssin Muistoja Pohjolasta. Hän on myös tunnettu jääkäriaiheisista
laulunäytelmistä Jääkärin morsian ja Hevoshuijarit. Molemmista näytelmistä on
tehty elokuva.
Sam Sihvo menehtyi
nuorena ikävissä olosuhteissa. Hän asui erään ystävänsä huvilassa Helsingin
ulkopuolella. Oli pakkastalvi. Sihvo oli käymässä taidemaalari Tyko Sallisen
luona Hyvinkäällä. Kun hän palasi majapaikkaansa hän oli unohtanut, että asuintoveri
oli käymässä Viipurissa. Huvila oli lämmittämätön. Sitä Sihvo ei iltahämärissä
huomannut vaan painui pehkuihin.
Kun toverit ravintola Brondassa eivät moneen päivään kuulleet
Samista mitään, he päättivät lähteä kotikäynnille. He tapasivat Samin
vuoteestaan ja veivät hänet Brondalle lämmittäville paukuille. Mies oli
kuitenkin kuumeessa ja täysin sekavassa tilassa. Hänet vietiin sairaalaan,
jossa todettiin, että kyseessä oli keuhkokuume. Silloiset lääkkeet eivät
auttaneet vaan tauti johti kuolemaan.
Teksti: Robert Brantberg
Wikipedia: Aarne Sihvo