|
Frans Uno
Fagernäs 1894−1980 |
Kenraalimajuri Uno Fagernäs |
Pohjalainen talonpoikaiskenraali
Suomi
taistelee olemassaolostaan Laatokan rannalla keskiviikkona 6. päivänä maaliskuuta
vuonna 1940. Armeijankomentaja Vladimir Kurdumovin 15. armeija on saanut käskyn
avata huoltoyhteys Kitilässä saarrettuna olevaan punadivisioonaan. Kurdumjovin
hyökkäysura kulkee Laatokan pohjoisrannikon kalliosaarten kautta.
Punatykistö aloittaa aamulla
murhaavan tulivalmistelun. Tuntia myöhemmin saaria pommitetaan lentokoneilla.
Everstiluutnantti Uno Fagernäs seisoo voimattomana rannalla parinsadan metrin
päässä Maksimansaaresta.
”Lopuksi viisikymmentä
panssarivaunua piiritti saaren ja tuhosi joukkomme lähes täysin”, Fagernäs
kertoi. ”Katselin murhenäytelmää kyyneleet silmissä.”
Joukoilla
on käsky puolustaa saaria viimeiseen mieheen. Näin tapahtuu kirjaimellisesti, useita
komppanioita tuhoutuu täydellisesti. Vain rippeet puolustajista pääsee turvaan.
Huoltotie Kitilän mottiin on avattu.
Laatokan rannikon
taistelutannerta on sanottu unohdetuksi rintamaksi. ”Yksikään vastuullinen
henkilö ei käynyt rintamalohkolla”, Fagernäs kertoi. ”Kuitenkin armeijakunnan
esikunnalle olisi pitänyt olla selvää, että venäläiset sodan loppuvaiheessa
keskittivät Pitkärantaan suunnattomia hyökkäysjoukkoja. He aikoivat kiertää
Laatokan jäälakeuksien kautta Karjalan kannaksen puolustajien selustan.”
Talvisodassa venäläisten
ylivoima ei missään ollut niin murskaava kuin Pitkärannassa, ei edes Summassa
tai Taipaleella. Rintamalla oli kahdeksan punadivisioonaa suomalaisten kahta
vastassa. Armeijankomentaja Kurdumov oli keskittämässä selustahyökkäykseen
moottoroidun jalkaväkidivisioonan ja kolme maahanlaskuprikaatia.
Mutta rintama kesti rauhan
tuloon maaliskuun 13. päivään asti. Ansio siitä on pitkälti Uno Fagernäsin.
”Pataljoonani jauhettiin kukin
vuorollaan rikki”, Fagernäs kertoi. ”Reservinä oli kaksi työkomppaniaa, jotka
oli haalittu kokoon vankilakundeista. Heillä oli aseinaan vain kirveitä,
sahoja, peltisaksia ja lumikolia. He varastivat aseet kaatuneiden venäläisten
kangistuneista käsistä ja taistelivat kuin urhot kauhavalaiset puukot
lähitaisteluaseina. Heidät armahdettiin sodan jälkeen.”
SAKSAN JÄÄKÄRI
Frans Uno
Fagernäs syntyi yksitoistalapsisen perheen neljäntenä lapsena torstaina
maaliskuun 1.päivänä vuonna 1894 Suomen suurruhtinaskunnan Teerijärvellä. Hänen
vanhempansa olivat manttaalitalonpoika Anders Simoninpoika Fagernäs ja Josefina
(Fina) Mattsintytär Bredbacka. Uno kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaren
ruotsinkielisestä reaalilyseosta vuonna 1914. Hän lähti lukemaan lääketiedettä Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin.
Tuona kesänä syttyi maailmansota.
Opinnoista ei maailmanpoliittisen
tilanteen vuoksi tullut mitään, Fagernäsin aika kului Ostrobotnian
poliittisissa keskusteluissa. Hän päätti serkkunsa Rafael Bergin kanssa lähteä
Saksaan sotilaskoulutukseen. Pojat ilmoittivat passiviranomaisille
matkustavansa Tukholmaan opiskelemaan. Passit myönnettiin ja serkukset
matkustivat vuoden 1915 alussa Ruotsiin Tornion kautta. Helmikuun lopulla he
ilmoittautuivat Lockstedtissa. Sotilaskurssi oli naamioitu partiolaisleiriksi,
polvihousuiset suomalaiset olivat Pfadfindereitä.
Keisari Vilhelm II päätti vuoden
1915 syksyllä laajentaa koulutusjoukon pataljoonaksi ja Fagernäs ylennettiin Hilfsgruppenführeriksi, ryhmän
varajohtajaksi. Tammikuussa hän oli Gruppenführer.
Keväällä suomalaisjoukosta muodostettiin Preussin jääkäripataljoona 27, joka
komennettiin itärintamalle Riian eteläpuolelle. Komennusta jatkui vuoden 1917
helmikuuhun. Pataljoona vedettiin rintamalta Libauhin ja Fagernäs suoritti
upseerikurssin.
Suomi julistautui itsenäiseksi
6. päivänä joulukuuta. Joulupäivänä Fagernäs ylennettiin Zugführeriksi, joukkueenjohtajaksi. Hän liittyi Suomen armeijaan,
ylennettiin kapteeniksi ja saapui jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan 25.
päivänä helmikuuta. Sisällissodassa Fagernäs osallistui Kämärän ja Viipurin
taisteluihin komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajana.
Sodan jälkeen Fagernäs toimi
pataljoonankomentajana Porin rykmentissä. Vuonna 1919 Fagernäsin pataljoona
komennettiin rauhoittamaan Ahvenanmaata, jonka asemaa parhaillaan käsiteltiin
Kansainliitossa. Jouluaattona hänet ylennettiin majuriksi.
Seuraavan vuoden kesällä
Fagernäs meni naimisiin serkkunsa, Kruunupyyn rovastin tyttären Agnes Bergin
kanssa. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja tyttö, Thorleif vuonna 1921, Ole
1926 ja Harriet 1930. Fagernäs suoritti sotakorkeakoulun 2. kurssin ja
ylennettiin everstiluutnantiksi vuoden 1926 itsenäisyyspäivänä.
PRESIDENTTI MÄÄRÄSI
Mäntsälän
kapinan aikana vuonna 1932 Fagernäs oli Kaartin jääkäripataljoonan
komentajana Vaasassa. Presidentti Pehr Svinhufvud soitti Fagernäsille ja määräsi
hänet riisumaan Jyväskylään kokoontuneet parisataa lapuanliikkeen kannattajaa
aseista. Presidentti kääntyi Fagernäsin puoleen, koska tämän esimies, eversti Juho Heiskanen oli kuten moni muukin
jääkäriupseeri ”tavoittamattomissa”.
Saatuaan tietää asiasta
lapualaiset takavarikoivat Vaasan seudun kaikki autot, mutta Fagernäs tilasi
erikoisjunan, johon hän lastasi vahvennetun komppanian, kaksi jalkaväkitykkiä
ja kaksitoista konekivääriä. Kun juna lähestyi Jyväskylää, Fagernäs kiipesi
junan veturiin.
”Väsyneet ja partaiset miehet
antautuivat ilman vastarintaa”, Fagernäs kertoi. ”He tiesivät, että peli oli
menetetty.”
Puolustusvoimat siirtyivät
uuteen aluejärjestelmään ja Fagernäs nimitettiin Hämeenlinnan sotilaspiirin
päälliköksi vuonna 1933. Hän kyllästyi virkaansa ja vuonna 1938 hänestä tehtiin
omasta pyynnöstään Vaasan suojeluskuntapiirin päällikkö.
Suomi oli ajautumassa sotaan
vuoden 1939 syksyllä. Piiripäällikkönä Fagernäs huolehti kutsunnoista
alueellaan. Hänet määrättiin hoitamaan rannikkopuolustusta Porin ja Oulun
välisellä Pohjanmaan rannikkolohkolla. Talvisota syttyi marraskuun 30. päivänä.
RYSSÄT AIKOVAT KATKAISTA SUOMEN
Fagernäs
istui Pietarsaaren kaupunginhotellissa hyvän ystävänsä kanssa eräänä
joulukuun puolivälin sunnuntaina. Yhtäkkiä hän sai kiireisen puhelun
kotijoukkojen komentajalta, kenraali Lauri
Malmbergiltä.
”Ryssät aikovat katkaista Suomen
vyötärön kohdalla, Malmberg sanoi. ”Kenraali
Tuompo ja päämaja ovat pyytäneet apua. Sinun
on välittömästi matkustettava Kemiin ja otettava komentoosi reservirykmentti.
Sen jälkeen marssit Suomussalmelle auttamaan eversti Siilasvuota. Hänellä on
vain muutama pataljoona ja vastassa on kaksi punadivisioonaa.”
Fagernäs tarkasti maanantaina
joulukuun 18. päivänä alokkaista ja 40-vuotiaista miehistä koostuvan
Jalkaväkirykmentti 64:n Kemissä. Näky oli lohduton. ”Miehiltä puuttuivat sekä
päällystakit että teltat”, Fagernäs kertoi. ”Vanhoilla pyssyillä olisi tuskin
osunut edes venäläisiin eukkoihin.”
Vastaanottotarkastus pidettiin
Koivuharjun koulun pihalla. ”Onko kellään valittamista?” Fagernäs kysyi.
Rivistä astui eteen nuori mies.
”Meillä on niin huonot kiväärit!”
Fagernäs myönsi, että niin oli.
”Mutta ryssällä on hyvät aseet. Vaihtakaa itsellenne paremmat!”
Kahden tunnin kuluttua rykmentti
lähti rintamalle.
RAATTEEN TIELLÄ
Eversti Hjalmar Siilasvuo
käynnisti vastahyökkäyksen Suomussalmella joulukuun 27. päivänä. Fagernäs komensi
kahta pataljoonaa, jotka onnistuivat saartamaan venäläisten 163. divisioonan
Kiantajärven rannalle Hulkonniemeen. Pääosa punadivisioonasta pääsi pakoon
jäätyneen järven kautta kohti Juntusrantaa.
Divisioona menetti suurimman
osan kalustostaan, muun muassa neljäkymmentä tykkiä, kaksikymmentä
panssarivaunua, satoja kuorma-autoja, panssaritykkejä ja keveitä aseita. Pyssyt
oli nyt otettu viholliselta.
Raatteen tiellä odotti apuun
rientänyt venäläisten 44. divisioona. Siilasvuon esikuntapäällikön Alpo Marttisen taktiikkana
oli paloitella punadivisioona osiin ja tuhota se. Kapteeni Marttinen marssitti
joukot tien eteläpuolella olevaa järveä pitkin asemiin kahdeksi
hyökkäyskiilaksi, josta toista komensi Fagernäs. Kolme päivää kestäneiden rankkojen
taistelujen jälkeen ukrainalainen Sininen
divisioona oli tuhottu 7. päivänä tammikuuta.
PYJAMA JA PULLO KONJAKKIA
Fagernäsin
rykmentti siirrettiin Laatokan Karjalaan tammikuun puolivälissä
auttamaan kenraalimajuri Woldemar Hägglundia.
Kireä 40 asteen pakkanen verotti ankarasti Fagernäsin rykmenttiä marssin
aikana. Pahiten kärsineestä pataljoonasta joutui toistasataa miestä
kenttäsairaalaan jalkojen paleltumisen vuoksi.
”Saavuin Suistamoon Hägglundin esikuntaan”, Fagernäs kertoi.
”Komentaja istui pyjama päällään ja tohvelit jalassa. Pöydällä oli pullo
konjakkia. Hägglund ei ollut siinä kunnossa, että olisi kartalta voinut
näyttää, missä hänen joukkonsa sijaitsivat. Mutta esikuntapäällikkö tuli
avuksi.”
Fagernäs kunnostautui sitkeissä
mottitaisteluissa. Hän komensi Pitkärannan taisteluissa parhaimmillaan kuutta
vajaalukuista pataljoonaa. Vastassa oli kolme venäläistä divisioonaa, yksi
ratsuväkidivisioona sekä kolme raskasta patteristoa. Mottitaistelut jatkuivat
pari kuukautta rauhantekoon asti 13. päivänä maaliskuuta.
Talvisodan ansioistaan Fagernäs
ylennettiin everstiksi 4. päivänä huhtikuuta. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim
olisi halunnut ylentää Fagernäsin suoraan kenraalimajuriksi, joka oli tapana
Venäjän tsaarin armeijassa, mutta se ei päämajan byrokraateille käynyt. ”Kyllä
hän vielä ehtii”, kenraaliluutnantti Erik Heinrichs
sanoi.
KOHTI VIENAA
Jatkosodan
aattona Fagernäs oli Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin komentajana Oulussa.
Liikekannallepanossa hänestä tuli 3. divisioonan komentaja. Divisioona kuului
kenraalimajuri Hjalmar
Siilasvuon armeijakuntaan, joka oli alistettu saksalaisille. Fagernäs sai
kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorstilta käskyn ylittää raja Raatteen
kohdalta ja edetä Uhtuan kautta Vienan Kemiin.
”Etwas zu fragen?” Falkenhorst kysyi lopuksi.
”Onko kysyttävää?”
”Mitä joukkoja on divisioonani
pohjois- ja eteläpuolella?”
”Das ist scheiβegal, se on täysin
yhdentekevää. Parin viikon kuluttua seisomme voittajina Vienanmeren rannalla.”
Operaatio Barbarossa käynnistyi
22.päivänä kesäkuuta vuonna1941, kun Saksa hyökkäsi itään. Fagernäsin komentama
ryhmä F hyökkäsi Raatteessa viikkoa myöhemmin. Rohkaistakseen miehiään Fagernäs
järjesti näyttävän alkuoperaation.
”Olin edellisyönä lähettänyt
pataljoonan venäläisten selustaan”, Fagernäs kertoi. ”Tueksi sain eskaaderin Stuka-pommikoneita. Kun pommit
räjähtelivät Vasovaaran yllä, hyökkäys aloitettiin. Venäläisten etuvartio ehti
tuskin räpäyttää silmiään, kun koko pataljoona oli jo pyyhkäisty pois. Esitin
näytelmän, jotta sotilaani saisivat sen käsityksen, että tämä sota oli
lastenleikkiä verrattuna talvisotaan.”
Muutamaa päivää myöhemmin miehet
epäröivät hyökätä erään sillan yli. ”Hyppäsin taisteluvaunuun”, Fagernäs
kertoi. ”Sain mukaani poikani Turren, joka tuolloin oli divisioonani
esikunnassa. Ryntäsimme panssarivaunulla divisioonan kärjessä Haapavaaraan.
Taistelun melskeessä ja luotisateessa menetin suikkalakkini.”
HIMMLER PÖYDÄN ALLE
Fagernäs
valtasi Vuokkiniemen 10. heinäkuuta. ”Valtausta juhlittiin Helsingissä asti”,
Fagernäs kertoi. ”Elias Lönnrot oli kirjoittanut suuren osan Kalevalasta
Vuokkiniemessä. Kalevala-seuran
hallitus saapui vierailulle, seurueen mukana oli jopa hallituksen jäseniä.
Minut oli kutsuttu kunniavieraaksi, mutta oli tärkeämpää tekemistä, koska
taistelut jatkuivat.”
Mitä lähemmäksi Uhtuaa tultiin,
sen kovempi oli vastarinta. Hyökkäys pysähtyi, kun Fagernäsiltä vietiin
joukkoja hyökkäyksen painopistesuuntaan Kiestinkiin. Sota muuttui asemasodaksi.
Vuoden 1942 maaliskuussa
kenraali Hjalmar
Siilasvuo täytti viisikymmentä vuotta. Myös Reichsführer-SS Heinrich Himmler kävi onnittelemassa kenraalia
Vienan korvessa. Lumipyry myöhästytti Himmleriä monta tuntia. Päivällisaika
tuli ja meni, Himmler joutui tyytymään sikariin. Vierailu päättyi siihen, että
Fagernäs ja muut upseerit joivat Himmlerin pöydän alle. ”Todettiin, ettei hän
mikään yli-ihminen ole”, Fagernäs kertoi. ”Vaikka usein yritti sellaista
esittää.”
Fagernäs ylennettiin
kenraalimajuriksi vuoden 1942 marraskuussa. Seuraavan vuoden lokakuussa hänet
siirrettiin Maaselän kannakselle 1. divisioonan komentajaksi Karhumäelle. Kun
toiminta venäläisten puolella vilkastui, Fagernäs perusti erityistehtäviä
varten jääkärikomppanian, jonka päällikkönä oli luutnantti Lauri Törni.
Fagernäs juhli
50-vuotispäiväänsä rintamalla. Venäläisten suurhyökkäys alkoi vuoden 1944
kesäkuussa. Kesäkuun 20. päivänä ylipäällikkö Gustaf
Mannerheim määräsi joukot vetäytymään myös Aunuksen ja Maaselän
kannakselta. Venäläiset pysäytettiin Tolvajärvelle, jonne rintama vakiintui
aselepoon asti. Heinäkuussa Törni
nimitettiin Fagernäsin esityksestä Mannerheim-ristin ritariksi.
Jatkosodan jälkeen Fagernäs
toimi Pohjois-Suomen ja myöhemmin Pohjanmaan sotilasläänin komentajana. Hän jäi
eläkkeelle vuonna 1954 ja muutti vaimonsa kanssa Pietarsaareen.
Uno Fagernäs kuoli lokakuun 31.
päivänä vuonna 1980 Vaasassa.
Kirjallisuutta:
Helge Smedjebacka: Jääkärikenraalin elämä – F.U. Fagernäs 1894 - 1980,
Klassikkokustannus Oy 2002.
Teksti: Robert Brantberg 2005, 2009