Sataviisi kunnian päivää
|
|
21 suomalaisen sotasankarin elämäntarina. 288 sivua ja kuvaliite |
|
|
320
sivua |
|
|
|
SA-kuva 1940 |
Maaliskuu 1940
Ankarat rauhanehdot
Suomen hallitus päätti helmikuun 28.
päivän iltana vuonna 1940 hyväksyä pääsihteeri Josif Stalinin sanelemat
rauhanehdot. Asiaa koskeva sähke lähetettiin Suomen Tukholman lähettiläälle,
entiselle ulkoministerille Eljas Erkolle edelleen toimitettavaksi.
Mutta maailmanpolitiikka
sotki jälleen kerran pelin. Länsivallat paransivat avuntarjoustaan Suomelle
29.2.−1.3. välisenä yönä.
Nyt Ranskan hallitus
lupasi joukkoja, jotka olisivat Suomessa jo maaliskuun aikana. Avun määrä olisi
"täysin riittävä". Avunpyynnön esittämisen takaraja oli maaliskuun 5.
päivä.
Suomen hallitus epäröi,
mutta ei uskaltanut antaa Neuvostoliitolle täysin kielteistä vastausta. Suomi
pyysi rauhanehtojen täsmentämistä.
Ruotsi kieltää läpimarssin
Ruotsin hallitus vastasi kielteisesti länsivaltojen
pyyntöön joukkojen läpimarssista maaliskuun 1. päivänä.
− Viipurin ja
Sortavalan menettäminen ei merkitse Suomen tuhoa, Ruotsin ulkoministeri Christian
Günther sanoi suurlähettiläs Erkolle seuraavana päivänä.
− Suomihan voi ne
jälleen vapauttaa olosuhteiden niin salliessa. Ei Ruotsin kansa jaksaisi
käsittää, että edes Hanko olisi Suomelle elinkysymys. Missään tapauksessa se ei
olisi sellainen kysymys, jonka vuoksi Ruotsin kansa menisi sotaan.
Neuvostoliitto uhkasi
tehdä uuden sopimuksen Otto Ville Kuusisen hallituksen kanssa, tällä kertaa
lopullisen.
Länsivallat siirsivät
avunpyynnön takarajaa maaliskuun 12. päivään.
Suomi pelasi kahta peliä. Samalla kuin
yhteyksiä ylläpidettiin länsivaltoihin, jatkettiin rauhantunnusteluja Moskovan
kanssa. Suomalainen rauhanvaltuuskunta matkusti pääministeri Risto Rytin johdolla
kaikessa hiljaisuudessa Tukholman kautta Moskovaan maaliskuun 6. päivänä.
Valtuuskuntaan kuului
salkuton ministeri Juho Paasikivi, kenraalimajuri Rudolf Walden ja kansanedustaja Väinö Voionmaa
Valtuuskunnalla oli
kokemusta, Paasikivi, Walden ja Voionmaa olivat olleet Tarton rauhaa tekemässä
vuonna 1920.
Matkan piti olla
salainen, mutta Riian lentokentällä eräs lehtimies tunnisti ministeri
Paasikiven profiilin ruotsalaisen Junkers
-koneen ikkunasta. Maailma sai tietää rauhantunnustelusta.
Puna-armeija hyökkää jälleen
Samaan aikaan puna-armeijalla oli kiire, koska kelirikko oli tulossa. Vihollinen päätti vallata Viipurin,
Etelä-Suomen portin, saartamalla maaliskuun alkupäivinä kaupungin länsi- ja
itäpuolelta.
Ankarat taistelut
kestivät puolitoista viikkoa, painopiste oli kaupungin länsipuolella,
Viipurinlahdella. Toinen hyökkäyskiila eteni itäpuolella, Talin kannaksella.
Tämän lisäksi kohdistettiin suora rintamahyökkäys kohti Viipuria joukkojen
sitomiseksi.
Molemmat hyökkäyskiilat
pääsivät eteenpäin, mutta ratkaisua ei syntynyt.
Vihollinen yritti
läpimurtoa myös Vuosalmen kohdalla, jossa saavutti sillanpääaseman Vuoksen
pohjoisrannalla.
Taipaleessa asemat
pitivät venäläisten kovasta tykistötulesta ja jatkuvista hyökkäyksistä
huolimatta.
Entistä tiukemmat
rauhanehdot
Suomen rauhanvaltuuskunta istui
neuvottelupöydän ääressä Kremlissä torstaina maaliskuun 7. päivänä.
− Hyväksyttekö ehdot?
ulkoasiain kansankomissaari Vjatšeslav Molotov kysyi.
− Me tunnemme ne,
Ryti vastasi.
Molotov ei antanut
tuumaakaan periksi. Hän kypsytti Suomea, kahteen päivään ei kuulunut Kremlistä
mitään.
Molotov esitti uudet
rauhanehdot lauantaina maaliskuun 9. päivänä. Ne olivat entistä ankarammat. Nyt
piti luovuttaa myös Salla, entistä laajemmat alueet Kaakkois-Suomessa ja
Hangossa sekä Kalastajasaarento. Suomen tulisi myös rakentaa rautatie
Kemijärveltä uudelle rajalle.
Tiukennetut ehdot
otettiin tyrmistyksellä vastaan Suomessa. Hallitus oli jälleen kallistumassa
länsivaltojen avun hyväksymisen puolelle. Tätä vaihtoehtoa ajoivat
opetusministeri Uuno Hannula ja puolustusministeri Juho Niukkanen.
Kokonaistilanne Karjalankannaksella
oli kuitenkin kriittinen. Suomalaisia kaatui rintamalla pahimmillaan tuhannen
sotilaan päivävauhtia. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim pyysi Kannaksen armeijan komentajalta,
kenraaliluutnantti Erik Heinrichsiltä lausuntoa
rintamatilanteesta. Heinrichs soitti rintamakomentajilleen.
− Kaikki on
hiuskarvan varassa, kenraalimajuri Paavo Talvela kuvaili tilannetta
Itä-Kannaksella.
− Nykyinen rintama
kestää viikon, kenraalimajuri Harald Öhquist arveli
Länsi-Kannaksen tilanteesta.
− Jos minulla
olisi neljä divisioonaa lisää, niin ei olisi mitään hätää, Heinrichs tuskaili.
Ylipäällikkö toimitti
raportin hallitukselle, joka sähkötti asiasta edelleen rauhanvaltuuskunnalle
Moskovaan.
− Kun sodan
jatkaminen on vaikeata luvatunkaan avun turvin ja kun yhteys teihin on hidasta,
valtuutamme teidät täydellä vallalla päättämään asiasta, jos olette
yksimielisiä, sähkeessä todettiin.
Länsivalloilta luvassa riittävä
apu
Englannin konservatiivinen pääministeri Neville Chamberlain piti maanantaina maaliskuun 11. päivänä alahuoneessa
puheen, jossa hän vastasi Suomen auttamista koskevaan kysymykseen.
− Sekä Hänen
Majesteettinsa hallitus että Ranskan hallitus ovat valmiit välittömästi
ryhtymään yhteisesti auttamaan Suomea käyttäen kaikkia niiden käytettävissä
olevia apulähteitä.
Englannin Helsingin
lähettiläs Gordon Vereker ilmoitti samana iltana hallituksensa puolesta
ulkoministeri Tannerille, että länsivallat eivät tulisi luopumaan
suunnitelmistaan, vaikka Ruotsin ja Norjan hallitusten kanta läpikulkuun
pysyisi kielteisenä.
− Suunnitelma on
täysin valmis, Vereker sanoi. − Tulemme antamaan Suomelle riittävän ja
nopean avun.
Myös Moskovassa
neuvoteltiin maanantai-iltana. Neuvostoliiton edustajat eivät tehneet
myönnytyksiä. Aselevon hintana oli rauhansopimuksen allekirjoittaminen.
Suomen hallitus kokoontui rauhan
kannalta ratkaisevaan istuntoon tiistaina maaliskuun 12. päivänä kello yhdeksän
aamulla.
− On edullisempaa
jatkaa taistelua kuin suostua rauhaan tällaisilla ehdoilla, puolustusministeri
Niukkanen sanoi. − Minulla ei ole edellytyksiä toimia
puolustusministerinä, kun hallituksen enemmistö ja ylipäällikkö ovat toisella
kannalla.
Myös opetusministeri
Hannula uhkasi erota hallituksesta, joka näin oli hajoamassa. Ministeri Tanner
ehdotti kuitenkin, että hallitus pysyisi koossa kunnes rauha oli solmittu.
Tämän jälkeen koko hallitus eroaisi.
Rauhansopimus
allekirjoitettiin Moskovassa samana päivänä. Talvisota päättyi keskiviikkona maaliskuun
13. päivänä kello 11.
Suomalaisia kaatui talvisodassa 26 622 ja haavoittui noin 45 000 miestä, joista invalidiksi jäi 10 000. Siviilitappiot olivat 957 lasta, naista ja miestä.
Neuvostoliiton
kokonaistappiot olivat yli 200 000 miestä, josta kaatuneita oli arviolta 85 000.
Moskovan rauhassa
Neuvostoliitto sai Kaakkois-Suomen, Sallan alueen, Kalastajasaarennon
länsiosan ja Suomenlahden ulkosaaret sekä vuokra-alueena Hangon.
Ankarat rauhanehdot
johtivat osaltaan siihen, että Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla Neuvostoliittoon
vuoden 1941 kesällä.
Mutta Suomen itsenäisyys
oli säilynyt.
Teksti: Robert
Brantberg 2000, 2009
Katso myös: Komppanianvääpelin talvisota