|
Lagus –
ritari n:o 1 Panssarikenraali
Ruben Laguksen elämäkerta 288 sivua ja kuvaliite WS Bookwell Oy Juva 2010 Suomen tietokirjailijat ry:n tuella ISBN 978-952-5767-37-7 |
|
||||||||
|
Panssarikenraali Nuori Ruben Lagus erotettiin riitapukarina yhteiskoulun kuudennelta luokalta. Vuonna 1915 Ruben lähti laittomasti Saksaan, jossa hän vanhemman veljensä Olofin tavoin liittyi Preussin jääkäripataljoona 27:ään. Veljekset osallistuivat 1. maailmansotaan Saksan itärintamalla. Ruben palasi luutnanttina ja Olof kapteenina Suomen sisällissotaan, jossa veljekset taistelivat valkoisten joukoissa. Olof sai surmansa epämääräisissä oloissa. Sisällissodan jälkeen Ruben Lagus palveli kouluttajana kadettikoulussa ja reserviupseerikoulussa, jonka oppilas Wolf H. Halsti luonnehti Lagusta syväjäädytetyksi partaveitseksi, koska Lagus ”leikkeli oppilaat palasiksi eritellessään heidän aikaansaannoksiaan”. Lagus suoritti sotakorkeakoulun vuonna 1933. Talvisodassa Lagus määrättiin Kannaksen armeijan huoltopäälliköksi. Hän osallistui myös taisteluihin vt. rintamakomentajana. Välirauhan aikana Lagus opiskeli salamasodankäyntiä Saksassa. Hän tapasi panssarikenraali Heinz Guderianin, joka valmisteli operaatio Barbarossaa, hyökkäystä Neuvostoliittoon. Jatkosodan alussa eversti Lagus sai komentoonsa 1. jääkäriprikaatin ja pääsi toteuttamaan salamasotaa Laatokan pohjoispuolella Aunuksen Karjalassa. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim nimitti Laguksen ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi. Lagus osallistui myös Petroskoin valtaukseen, josta hänet palkittiin kenraaliylennyksellä. Kansainvälinen lehdistö nimesi Laguksen Suomen Rommeliksi. Hyökkäysvaiheen jälkeen Lagus perusti Suomen ainoan panssaridivisioonan, joka oli keskeisessä roolissa vuoden 1944 rankoissa torjuntataisteluissa Kuuterselässä ja Tali-Ihantalassa. Panssaridivisioona osallistui myös Lapin sotaan. 1.luku Suomen Rommel Äänislinnassa pidetään menestyksekkään hyökkäyssodan kunniaksi valtausparaati sunnuntaina lokakuun 12. päivänä vuonna 1941. Kaupungin nimi oli ollut Petroskoi, Pjotr zavod, joka tarkoittaa Pietarin tehdasta. Mutta 1500-luvulta peräisin olevassa kartassa lukee Onegaborg. Niinpä kaupunki on nyt Äänislinna. Paraatin ottaa Karl Marxinkadulla vastaan Karjalan armeijan komentaja, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs. Paraatijoukkoja komentaa jääkärieversti Kaarlo Kylmä-Kalle Heiskanen. Hänen Iskeväksi kiilaksi sanottu divisioonansa on raivannut tien Petroskoihin. Moottorit jyrisevät. Osasto Laguksen Vickers-hyökkäysvaunut vyöryvät paikalle. Ensimmäisen vaunun tykkitornissa komeilee joku eversti. Mutta missä on legendaarinen panssarikomentaja ja Mannerheim-ristin ritari numero yksi Ruben Lagus, joka syyskuussa valloitti Aunuksen ja Syvärin häikäilemättömällä salamasodalla? Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim on yhdeksän päivää aikaisemmin ylentänyt jääkärieversti Laguksen kenraalimajuriksi, mutta leijonalaattoja ei löytynyt Äänislinnan kanttiineista. Vickersin tornissa on kuin onkin itse kenraali, kauluksessaan everstin ruusukkeet. Päivä on harmaa. Maassa on hieman lunta. Osasto Laguksen jääkärit järjestäytyvät polkupyörineen viivasuoriin riveihin palaneen Valistustalon ja Kesäpuiston edustalle. Kirovin torilla soi Jääkärien marssi, jonka sanat on kirjoittanut Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n Hilfsgruppenführer Heikki Nurmio Saksan itärintamalla vuoden 1917 lokakuussa. Jääkärit salakuljettivat sanat Järvenpäähän. Jean Sibelius sävelsi marssin kolmessa päivässä ”suuren isänmaallisen tunteen valtaamana”. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa yks’ suuri on Suomen valta, sen aatetta ei väkivoimat saa pois pohjolan taivaan alta, sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa. Kenraali Heinrichs arvovaltaisine seurueineen tarkastaa joukot. On panssarikenraali ja rautaristin ritari Ruben Laguksen 45-vuotispäivä. Illalla Heinrichs tarjoaa juhlapäivälliset Petroskoin valtausta johtaneille ylemmille upseereille. Mieliala on korkealla. Suur-Suomi on askeleen lähempänä toteutumistaan siitä huolimatta, että Saksan joukkojen hyökkäykset Muurmannin suunnalla ja Vienan Karjalassa hieman kangertelevat. Päämajan saksalainen yhteysupseeri Waldemar Erfurth oli saapunut Mikkelistä Äänislinnaan edellisenä tiistaina. Kenraali Erfurth luovutti Lagukselle valtakunnankansleri Adolf Hitlerin myöntämät ensimmäisen ja toisen luokan rautaristit. Korkeita kunniamerkkejä oli esittänyt Saksan maavoimien yleisesikunnan OKH:n komentaja, sotamarsalkka Walther von Brauchitsch. Kunniakirjat allekirjoitti Saksan asevoimien yleisesikunnan OKW:n päällikkö, kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel. Rautaristin symboliikka periytyy keskiaikaisen saksalaisen ritarikunnan, der Deutsche Ordenin mustaan ristitunnukseen. Preussin kuningas Fredrik Wilhelm III otti rautaristiin käyttöön vuonna 1813 sodassa Ranskaa vastaan. Rautaristi oli ensimmäinen sotilaallinen kunniamerkki Euroopassa, joka myönnettiin syntyperästä tai sotilasarvosta riippumatta. Taistelussa osoitettu urhoollisuus tai johtamistaito oli riittävä peruste. Aluksi rautaristin keskellä oli hallitsijan nimikirjaimet. Vuodesta 1939 siinä oli hakaristi. Suomessa on ensimmäistä kertaa käyty nykyaikaista salamasotaa. Vuoden 1941 keväällä eversti Ruben Lagus kävi Saksassa tutustumassa panssarisotaan. Hän tapasi Berliinissä kenraalieversti Heinz Guderianin, panssarilegendan, joka parhaillaan valmisteli operaatio Barbarossaa, hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksanvierailu muutti Laguksen taktista ajattelutapaa. Sivusta- ja selustahyökkäyksen suosijasta tuli häikäilemättömän rintamahyökkäyksen kannattaja. ”Panzer voran. Die Strasse frei für Panzer! Panssarit kärkeen. Tie vapaaksi panssareille!” Tällä menetelmällä osasto Lagus valtasi Aunuksen ja eteni Syvärin kautta Petroskoihin. ”Nopeus on usein arvokkaampi kuin paksuinkaan panssari”, Lagus lisäsi. Hyökkäyksen alkuvaiheen jälkeen kuudennen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela oli nimittänyt eversti Ruben Laguksen 5. divisioonan
vt. komentajaksi nahjuksena pitämänsä eversti Eino Koskimiehen tilalle.
Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim suuttui
kenraalimajuri Talvelalle, divisioonien komentajien nimitykset kuuluivat
ylipäällikölle. Mutta Mannerheim ei kantanut kaunaa. Ylipäällikkö nimitti Laguksen heinäkuun 22. päivänä järjestyksessä ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi. Tämä närästi Laguksen esimiestä Talvelaa, joka piti nimitystä Mannerheimin kostona hänelle. ”Ryssä saatana järjesti tuon mitalin ruotsalaisperkeleelle”, Talvela oli huutanut. Lagus puolestaan arvosti eniten Adolf Hitlerin myöntämää Saksan ensimmäisen luokan rautaristiä, vaikka pitikin ansiomerkkejä joutavanpäiväisinä killuttimina. Samana päivänä, kun Lagus vastaanotti rautaristit, hän sai tiedon, että hänelle myös oli myönnetty ensimmäisen luokan vapaudenristi. ”En tiedä miksi”, Lagus kirjoitti kotiin. ”Ehkä on ajateltu, että minullakin pitää olla kaulakillutin.” Lagus oli epäilemättä tyytyväinen hänelle suoduista tunnustuksista. Hänen tiensä ei hyökkäysvaiheen aikana ollut helppo. Laguksen prikaatin panssarikalusto oli vaatimaton. Everstiluutnantti Sven Björkmanin panssaripataljoonalla oli käytössään ennen talvisotaa hankittuja keveitä Vickers-vaunuja sekä talvisodan aikana sotasaaliiksi saatuja Vickers-tyyppisiä puna-armeijan T-26 -vaunuja. Päämajassa ei ymmärretty Laguksen ajattelutapaa. Joukkojen keskityksessä Björkmanin panssaripataljoona määrättiin toistaiseksi pysymään Hämeenlinnassa. Muu prikaati keskitettiin Tuupovaaraan ja alistettiin kenraali Talvelan armeijakunnalle. Lagus yritti turhaan esittää päämajoitusmestari Aksel Airolle jääkäriprikaatin yhtenäistä käyttöä. Päämaja halusi kuitenkin käyttää panssaripataljoonaa Karjalankannaksella. Björkmanin pataljoona siirrettiin Lappeenrantaan. Hyökkäyksen alkuvaiheen jälkeen päämaja taipui. Everstiluutnantti Sven Björkman kirjoitti suoraan ylipäällikkö Gustaf Mannerheimille näkemyksistään murtovoimaisen panssariyhtymän toiminnasta. Hän mainitsi kirjeessään, että eversti Lagus oli samaa mieltä. Myös kenraalimajuri Talvela piti ajatusta hyvänä, Hän arvosti Laguksen ajatuksia ja toimintatapaa. Syntyi osasto Lagus. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Hyökkäys oli pysäytetty Tuulosjoelle vanhan rajan ylityksen jälkeen heinäkuun 25. päivänä. Sitä jatkettiin vasta syyskuun 4. päivänä. Syyt viivytykseen olivat poliittiset. Joukot olivat vieraalla maaperällä ilman eduskunnan lupaa. Saksa painosti Suomea hyökkäämään Leningradiin. Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim ei siihen suostunut. Sen sijaan hän esitti hyökkäyksen jatkamista Laatokan pohjoispuolella kohti Syväriä, hyökkäystä, jota moni kenraali malttamattomana odotti. Saksalaiset tyytyivät tähän ja lupasivat samalla toimittaa Suomelle viljaa. Jatkohyökkäyksen alussa meno oli suoraan Heinz Guderianin ja Erwin Rommelin salamasotaoppien mukaista. Kaikki vastaantuleva nujerrettiin säälimättä, jollei tykeillä niin vaikka päälle ajamalla. ”Nicht kleckern sondern klotzen”, Rommel opetti. Panssareita ei tule käyttää säästellen. Niitä tulee käyttää voimalla. Toista kuukautta kestänyt viivyttely Tuulosjoella kostautui ikävällä tavalla. Syyskuun puolivälin jälkeen sää muuttui kurjaksi. Tiet olivat upottavan liejuiset ja huolto kangerteli. Lopulta panssarivaunujen polttoaine piti tuoda perille lentoteitse. Haavoittuneet vietiin hoitoon paluulennoilla. Vaikeuksista huolimatta kenraali Erik Heinrichsin armeija valtasi Neuvosto-Karjalan pääkaupungin Petroskoin lokakuun 1. päivänä. Petroskoin valtaus oli propagandavoitto Suomen sotilasjohdolle. Paljon verta vaatineesta, mutta menestyksekkäästä operaatiosta otettiin kaikki irti. Asialle laitettiin Suomen Filmiteollisuuden propagandaosaston päällikkö Topo Leistelä, joka käsikirjoitti puolustusvoimien katsauksen numero 14 otsikolla Äänislinna meidän. Ohjauksesta vastasi Valentin Vaala. Panssarit vyöryvät, lentokoneita on ilmassa, kuuluu taistelun melskettä. ”Rautarengas Äänislinnan ympärillä on kiristynyt”, Leistelä selostaa. ”Ratkaiseva rynnäkkö alkaa. Vastakkaisilta suunnilta marssivat joukot yhtyvät tarkan aikataulun mukaan tavoitteissaan. Äänislinnan öljyvarastot palavat. Pohjoiselta suunnalta saapuvat joukot lähestyvät kaupunkia, josta vihollisen pääosat jo ovat vetäytyneet pois.” ”Etelästä tulleet joukot ovat jo tunkeutuneet kaupunkiin. Sydämistynyt vihollinen tulittaa herkeämättä etenemistietä, mutta juosten jatkavat suomalaiset matkaansa. Kärjessä olevaa jääkäripataljoonaa komentaa majuri Häkkinen, joka haavoittui Lotinanpellon suunnassa, mutta karkasi sairaalasta johtamaan joukkoaan Äänislinnaan. Teräskypäräinen mies on panssarikomppanian päällikkö, kapteeni Lumme.” ”Satamarata vallataan panssarijoukkojen rynnäköllä. Vihollinen yrittää viidenkymmenen metrin päässä turhaan vastarintaa.” Kamera näyttää ampuvaa piiskatykkiä, hyökkääviä jääkäreitä ja eteenpäin vyöryvää Vickersiä, jonka tornissa on suuret suomalaiset hakaristit. Talvisodan sinivalkoiset tunnukset oli vaihdettu hakaristeiksi operaatio Barbarossan alkamisen kunniaksi kesäkuun 21. päivänä. ”Tie kaupungin sisäosiin on avattu. Panssariaseemme on jälleen ratkaisevalla tavalla osallistunut taistelun kulkuun.” Vauhdikkaimmat otteet propagandafilmistä näytettiin myös Saksan elokuvateattereissa. Hyökkäystä jatkettiin Äänislinnasta Karhumäelle ja Poventsaan. Operaatio kuitenkin kostautui poliittisesti. Iso-Britannia julisti Stalinin painostuksesta Suomelle sodan joulukuun 6. päivänä. Alkoi asemasota, jonka aikana kenraalimajuri Ruben Lagus pääsi toteuttamaan
suurta unelmaansa. Suomeen perustettiin sotasaaliskaluston turvin
panssaridivisioona. Uutta panssarikalustoa saatiin Saksasta. Edessä olivat vuoden 1944 kesän rankat torjuntataistelut Kuuterselässä, Talissa, Portinhoikassa, Ihantalassa ja Vuosalmella. Lopuksi oli vielä vastenmielinen operaatio pohjoisessa, saksalaisten polttamassa ja tuhoamassa Lapissa. © Robert Brantberg 2010 |
|
||||||||
