|
Puna-armeijan
ilmavoimien upseeri Verner Lehtimäki
1890−1938 |
Rykmentinkomentaja Verner Lehtimäki |
Punapäällikkö ja vakooja
Tampereella
taistellaan keskiviikkona huhtikuun 3. päivänä vuonna 1918. Valkoiset
ovat pommittaneet Tammelan maan tasalle ja etenevät iltapäivällä kohti
Tammerkosken siltoja. Punaiset ovat jättämässä asemansa.
Paikalle saapuu harmaa
pikkuauto, jonka nokassa liehuu punalippu. Ulos nousee kookas 30-vuotias mies.
Hän sieppaa sotilaalta kiväärin, jolla osoittaa pelkureita. ”Takaisin linjaan!”
Tunnelma on kireä. ”Mene itse!”
eräs mies huutaa. ”Ei siellä helppoa ole!”
Tuore ylipäällikkö nousee
autoonsa, joka ajaa luotisateessa yli sillan ja jatkaa Hämeenkatua kohti
rautatieasemaa. Auto pysähtyy ja kääntyy. Kuljettaja ajaa kovaa vauhtia
takaisin.
Ylipäällikkö on nähnyt, minkä
oli halunnut ja tehnyt minkä oli pitänyt. Joukot pysyvät linjoissa. Toistaiseksi.
”Auto oli täynnä reikiä kuin
reikänauha”, eräs sotakirjeenvaihtaja kirjoitti.
Punaiset
olivat jo hävinneet taistelun Tampereesta, koska etelästä tulossa olevat
Eino Rahjan apujoukot eivät päässeet murtautumaan linjojen läpi. Ennen lähtöään
kaupungista punaisten johto tyhjensi pankkien kassaholvit. Seteleiden lisäksi
holveista löytyi kultaharkkoja.
Ylipäällikkö Verner Lehtimäki
laskeutui lauantain vastaisena yönä hevosensa selässä Näsijärven jäälle
satulalaukut täynnä kultaa. Mukanaan hänellä oli erään tiedon mukaan jopa
seitsemänsataa miestä sekä rakastettunsa Martta Autio. He pääsivät Hämeenkyrön
kautta Toijalaan.
Verner ja Martta kävivät Turussa hyvästelemässä
Vernerin vanhemmat. Martta jatkoi suoraan Pietariin, mutta Verner laskeutui
pakolaisjunasta jatkaakseen taistelua. Viipurissa hänet valittiin Karjalan
rintaman päälliköksi. Kultaharkot Verner luovutti kansanvaltuuskunnan
puheenjohtaja Kullervo Mannerille Pietariin vietäviksi.
Viipuri antautui maanantaina
huhtikuun 29. päivänä. Sisällissota oli käytännössä päättynyt. Verner onnistui
pakenemaan Pietariin, jossa hän jälleen kohtasi Martan.
TURUSTA
TEKSASIIN
Verner
Albinus Lehtimäki syntyi sunnuntaina kesäkuun 8. päivänä vuonna 1890 Vahdon pitäjässä
Turun lähellä. Hänen vanhempansa olivat torppari ja kirvesmies Wilhelm
Lehtimäki sekä Lavamäen kartanontytär Johanna Emilia o.s. Åkerman. Perheeseen
syntyi kolmetoista lasta, josta seitsemän kuoli pienenä. Verner oli eloon
jääneestä kolmesta pojasta keskimmäinen. Isoveli Konradista tuli lehtimies ja
kansanedustaja.
Isä Ville oli ahkera, mutta
viinaan menevä työmies, joka vuonna 1892 tuomittiin tappelusta kahdeksi
vuodeksi vankilaan. Kyseessä oli epäsäätyisestä avioliitosta kateellisten
kylänmiesten provokaatio. Vankilatuomiosta koitui perheelle taloudellinen
perikato. Lapset joutuivat koulussa kärsimään isänsä tuomiosta.
Vapauduttuaan Ville Lehtimäki
muutti perheineen Maarian pitäjän Raunistulaan. Perheessä luettiin
kirjallisuutta sekä laulettiin ja soitettiin. Pojat harrastivat hiihdon,
painin, nyrkkeilyn ja painonnoston lisäksi kilpapyöräilyä, miekkailua ja
ammuntaa.
Verner pestautui 1910-luvun
alussa merimieheksi ja päätyi Amerikkaan. Hän työskenteli aluksen päällikkönä
Mississippi-joella. Myöhemmin hän toimi teurastajana Chicagossa sekä
työskenteli lehmipoikana Texasin ja Uuden Meksikon karjatiloilla. Hän oppi
ratsastamisen lisäksi sujuvaa englantia.
Verner palasi Suomeen
vuosikymmenen puolivälissä konemonttöörinä. Hän ryhtyi ajamaan taksia Turussa.
Kun vuoden 1917 helmikuun vallankumous puhkesi Venäjällä, Verner oli Pietarissa
Vauxhall-autoliikkeen palveluksessa
Nevski prospektilla. Vallankumouksen aikana hän kuljetti punaisten ambulanssia.
Kerran kyydissä oli vaikeasti haavoittunut kasakka.
”Sinä se oikea kasakka olet!”
mies sanoi Vernerille ja luovutti tälle miekkansa. ”Tätä en enää tarvitse.”
Verner ilmoittautui Pietarissa
myös laivaston lentosotakouluun, mutta palasi Turkuun, kun Vauxhall
vallankumouksen seurauksena lopetti toimintansa Venäjällä..
Tilanne kärjistyi Suomessa.
Verner liittyi veljiensä tavoin punaisiin, joiden yhteiskunnalliset tavoitteet
parhaiten vastasivat veljesten näkemyksiä. Verner valittiin Turun punakaartin
ratsuosaston päälliköksi.
Marraskuun suurlakon aikana
Verner takavarikoi osastolleen hevoset. Itselleen hän otti paroni Rabbe Wreden
vikurin Arab-nimisen oriin. Näky oli
uljas: Kookas leveäharteinen mies miekkoineen komean mustan oriin selässä.
Lakon aikana Verner kierteli 20-henkisen ratsuosastonsa kanssa takavarikoimassa
elintarvikkeita maataloista kuittia vastaan.
TAMPEREEN
YLIPÄÄLLIKKÖ
Turun
tehtaiden pillit ryhtyivät soimaan sunnuntai-iltana 27. päivänä tammikuuta
vuonna 1918 puolelta öin, vallankumous oli alkanut. Punakaarti otti vallan
kaupungissa. Turun valkoiset pakenivat Uuteenkaupunkiin. Vernerin osasto
taisteli sodan alussa Uudessakaupungissa, josta se siirtyi Tampereelle
helmikuun alussa.
Tampereella Verner rakastui
Juupajoen naiskaartin päällikköön Martta Autioon, suurtilan omistajan
tyttäreen. Martta oli vakaumuksellinen tyttö, joka harmaassa sotilaspuvussaan
sekä miekkoineen ja kivääreineen teki tiedusteluretkiä linjojen takana.
Vernerin osasto oli kasvanut
sadankahdenkymmenen miehen eskadroonaksi. Verner toimi Vilppulan ja Väärinmajan
rintamilla. Ankarien taistelujen jälkeen ylipäällikkö Hugo Salmela määräsi
eskadroonan lepoon ja täydennykseen. Verner jäi Väärinmajan rintamakomentajaksi
ja hänen nuorempi veljensä Jalmar peri ratsuosaston päällikkyyden.
Verner nimitettiin maaliskuun
puolivälissä pohjoisen rintaman päälliköksi. Hänen tehtävänään oli kurittomien
joukkojen vetäminen Tampereelle, jossa voimat piti ryhmittää uudelleen.
Vetäytyminen onnistui siitä huolimatta, että valkoisten ylipäällikkö Gustaf Mannerheim oli
suunnitellut punaisten saartamisen Orivedellä.
Todellinen sota alkoi
Messukylässä. Verner toimi Salmelan läheisimpänä alaisena maaliskuun 21.
päivästä lähtien. ”Onneksi olkoon toveri Lehtimäki”, Yrjö Sirola sanoi
punaisten esikunnassa Teknillisessä opistossa. ”Olemme juuri valinneet sinut
Tampereen puolustuksen johtajaksi.”
”Olisi parempi kysyä,
millaisista kukista minä pidän”, Lehtimäki vastasi.
Sirola ja hänen seurassaan ollut
Eino Rahja katsoivat ihmeissään Lehtimäkeä. ”Miten niin? Mitä sinä tarkoitat?”
”Että osaatte tuoda haudalle
oikeat kukat.”
Kiirastorstaina 28. päivänä
maaliskuuta punaisten esikunnassa tapahtui voimakas räjähdys. Ylipäällikkö Hugo
Salmela haavoittui kuolettavasti. Verner Lehtimäki otti esikunnassa komennon ja
hänet valittiin uudeksi ylipäälliköksi. Hän siirsi esikunnan Pohjoispankin
taloon Kauppakadulle.
Tampereen taistelujen
loppuvaiheessa Verner ja Martta onnistuivat murtautumaan ulos kaupungista.
Pariskunta päätyi eri teitä Pietariin.
MUURMANNISTA
NEW YORKIIN
Bolševikkien
puheenjohtaja Vladimir Lenin lähetti elokuussa Lehtimäen Muurmannin legioonaan
Vienanmeren rannalle. Hänen tehtävänään oli vetää legioonan suomalainen
pataljoona liittoutuneiden rintamalinjan läpi bolševikkien puolelle. Mukaansa
Verner otti Martan. Verner nousi suomalaisen legioonan johtajaksi ja hänet
ylennettiin Englannin armeijan everstiksi.
Lehtimäen yritys epäonnistui,
koska hänet kavallettiin englantilaisille vuoden 1919 keväällä. Hän ja Martta
onnistuivat pakenemaan bolševikkien puolelle vapun tienoilla ja he olivat
Pietarissa toukokuun alussa.
Lehtimäki komennettiin Kansainväliseen sotakouluun ja Martta
sai töitä konekirjoittajattarena. Verner ja Jalmar koulutettiin laivaston taistelulentäjiksi
ja määrättiin Oranienbaumin lentotukikohtaan. Verner lähetti turvallisuussyistä
Martan takaisin Suomeen.
Veljekset osallistuivat syksyllä
taisteluihin kenraali Nikolai Judenitšin valkoisia joukkoja vastaan Pietarin
porteilla sekä Kronstadtin kapinan kukistamiseen vuoden 1921 maaliskuussa.
Veljekset ylennettiin rykmentinkomentajan eli everstin arvoon.
Martta oli Suomessa joutunut
Etsivän keskuspoliisin huostaan. Pietarissa Verner ihastui hotelli Astoriassa esiintyneeseen sveitsiläiseen
laulajattareen Lilly Leemaniin, jonka kanssa hän vuoden 1922 helmikuussa sai
pojan, Einon.
Punalaivasto lähetti Vernerin ja
Jalmarin vuoden 1923 syksyllä Kiinan kautta Yhdysvaltoihin tiedustelutehtäviin.
Matkalla olivat mukana myös Lilly ja pikku Eino. Verner ja Lilly menivät
naimisiin Shanghaissa lauantaina marraskuun 17. päivänä.
Yhdysvalloissa Verner Lehtimäen
perhe asui San Franciscossa, Chicagossa ja New Yorkissa. Verner valmistui
lentokoneinsinööriksi ja yleni lento-oppilaitoksen opettajaksi sekä
koelentäjäksi. Hänellä oli oma auto ja yksityislentokone. Lehtimäen veljekset
perustivat lentoyrityksen New Yorkin kentälle.
TAKAISIN
VENÄJÄLLE
Amerikansuomalaiset muuttivat
joukoittain Neuvosto-Karjalaan 1930-luvun alun laman aikana. Lehtimäen
veljekset halusivat luoda Karjalan tasavaltaan lentoreittiverkoston. He
neuvottelivat valmistajien kanssa lentokoneiden, moottoreiden ja muiden
koneenosien ostosta. Myös lentokonetehtaan laitteista keskusteltiin. Laman
vuoksi kaikkea oli saatavissa.
Rahoitus järjestyi ja
Neuvostoliittoon laivattiin parikymmentä lentokonetta sekä lentokonetehtaan
kalusto. Verner Lehtimäki lähti New Yorkista S/S Drottningholmilla Göteborgin, Tukholman ja Pietarin kautta
Petroskoihin. Mukaansa Lehtimäki otti seitsemäntoista parhaaksi arvioimaansa
suomalaislentäjää. Lehtimäki oli perillä vuoden 1932 helmikuussa ja lentokoneet
osineen toukokuussa.
Lentäjille luvattiin Äänisen
rannalta ihanteellinen paikka lentokonetehtaalle ja lentosatamalle.
Viranomaiset peruivat kuitenkin lupauksensa ja osoittivat uuden paikan, joka
oli soveltumaton lentotoiminnalle.
”Näissä oloissa
lentokonetehtaasta ei tule mitään”, Verner sanoi veljelleen. ”En ole enää
mukana.”
Jalmar otti vastuun hankkeesta.
Suomalaiset ehtivät koota yhden koneen, joka sai puna-armeijan asiantuntijoilta
kiitosta. Mutta ilmapiiri muuttui ja koneella kiellettiin jyrkästi lentämästä.
Vuoden 1933 talvella
viranomaiset antoivat luvan tehtaan rakentamiseksi Leningradiin. Tehdaskalusto
ja koneenosat pakattiin rautatievaunuihin, mutta hanke peruttiin jälleen.
Kesällä kalusto, osat sekä valmiiksi koottu lentokone päätettiin luovuttaa
puna-armeijalle.
Jalmar Lehtimäki kuoli
vatsasyöpäleikkaukseen Botkinin
sairaalassa Moskovassa vuoden 1934 helmikuussa.
Verner muutti Leningradiin. Hän
toimi lentokonetehtaan vanhempana insinöörinä. Ammatissaan hän pääsi
hyödyntämään Amerikassa hankittuja tietoja. Verner osti perheelleen asunnon
keskeltä kaupunkia Fontankalta. Perhe
eli hienoa elämää, he seurustelivat korkeimmissa neuvostopiireissä.
Verner oli säilyttänyt Suomen
kansalaisuuden. Vuoden 1935 syksyllä Suomen viranomaiset kieltäytyivät
uudistamasta hänen passiaan ja totesivat, että hän oli menettänyt Suomen
kansalaisuuden. Myös Lillyltä evättiin Suomen
kansalaisuus. Vernerille myönnettiin Neuvostoliiton kansalaisuus vuonna 1937.
Erään tiedon mukaan Verner
Lehtimäki olisi ylennyt kenraaliksi. Vuoden 1937 lopussa otetussa valokuvassa
näkyy epäselvä suurehko kangastähti, joka merkitsee kenraalitason sotilasarvoa.
SYYTE
VAKOILUSTA
Perjantai-iltana tammikuun 21.
päivänä 1938 Lehtimäen perhe oli lopettamassa päivällistään, kun huoneiston
ovea jyskytettiin. Verner pantiin käsirautoihin ja huoneisto pengottiin
perusteellisesti. NKVD:n mukaan Verner oli ulkomaisen tiedustelun vakooja, joka
keräsi salaisia sotilastietoja. Hän olisi siis ollut kaksoisagentti. Ilmianto
oli tullut suomalaisten piiristä. NKVD väitti, että Verner olisi Amerikassa
ollut yhteydessä vastavallankumoukselliseen Oskari Tokoihin.
Lehtimäkeä kuulusteltiin
seuraavan viikon tiistaina ja keskiviikkona. Verner myönsi olleensa yhteydessä
Tokoihin, mutta kiisti vakoilusyytteet. Hänet tuomittiin virkamiespäätöksellä
kuolemaan maaliskuun 30. päivänä. NKVD teloitti 47-vuotiaan Verner Lehtimäen niskalaukauksella
tiistaiaamuna 5. päivänä huhtikuuta vuonna 1938.
Perhe ei tiennyt Lehtimäen
kohtalosta mitään ennen 1950-luvun puoliväliä. Lillyn pyynnöstä Verner
Lehtimäki rehabilitoitiin syyttömänä vuonna 1957.
Kirjallisuutta:
Kimmo Lehtimäki: Verner Lehtimäki − Punapäällikkö, Revontuli 2005.
Teksti: Robert Brantberg
2005, 2009