Robert Brantberg

Sotaupseerit

21 suomalaisen sotaupseerin elämäntarina.

288 sivua ja kuvaliite.

Revontuli 1999.

Jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmi

Mustan nuolen komentaja

Eletään syksyn 1941 hyökkäysvaihetta Karhumäen suunnalla Itä-Karjalassa.

- Minä soitan esimerkiksi Kakolaan Durkuun ja sanon: Doinen kerros hedi tänne ja niin minulla on täysi muonavahvuus.

Lausuja on Mustan nuolen pataljoonankomentaja Nikke Pärmi ja kuuntelija Ässärykmentin komentaja, everstiluutnantti S.E. Laaksonen. Laaksosen muut pataljoonankomentajat olivat valitelleet miehistövajausta ja täydennyksen saamisen vaikeutta.

Musta nuoli oli rangaistusvangeista koottu tarunhohtoinen Erillinen pataljoona 21, Ässärykmentti puolestaan maineikas ja kovia kokenut Jalkaväkirykmentti 26.

Hyökkäystä Itä-Karjalaan oli vuoden 1941 syksyllä jatkunut pari kuukautta kun Suomen hallitus ja sotavoimat päättivät täydentää joukkoja vapaaehtoisilla vankilakundeilla. Kunnostautuminen rintamalla merkitsi armahtamista.

Marsalkka Gustaf Mannerheimin päiväkäskyllä perustettiin Päämajan alainen Erillinen pataljoona 21. Alipäällystö ja päällystö koottiin pääasiassa Hyvinkään sotapoliisikoulusta. 28. päivänä elokuuta marsalkka määräsi majuri Nikke Pärmin pataljoonan komentajaksi.

- Duoda duoda, hyväd herrad! Pärmi sanoi lähtiessään Kuopion Suojeluskunnasta vastaanottamaan pataljoonaansa.

- Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sieldä dakaisin joko ruumiina tai eversdiluudnanddina.

Näin alkoi maineikkaan Erillispataljoona 21:n, Mustan nuolen, Itä-Karjalan korpisota.

Nikolai Pärmini syntyi 9. päivänä toukokuuta vuonna 1887 Alahärmän Vakkurin kylässä. Hänen vanhempansa olivat itsellinen talonpoika Jaakko Juhonpoika Pärmini, ent. Kukkola, ja Kaisa Kaapontytär Lahti, ent. Stråka.

Nuorelta Nikolailta jäi kansakoulu kesken. Lähin kansakoulu sijaitsi kirkonkylässä, jonne Vakkurin kylästä oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Lukemaan Pärmi oppi isänsä johtamassa kiertokoulussa.

Vuosisadan alussa Pärminien sukunimi lyhennettiin muotoon Pärmi.

Härmäläiseen tapaan Pärmi osallistui viinan ryydittämiin kylätappeluihin, siitä huolimatta, että koti oli ankaran uskonnollinen. Ärsytettynä ja äkkipikaistuksissa suoritettu teko vei Pärmin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi linnaan jo 19-vuotiaana.

Naapurikylään Huhtamäelle perustettiin kansakoulu ja Pärmi sai kansakoulun päästötodistuksen 26-vuotiaana vuoden 1913 talvella. Seuraavana vuonna Pärmi suoritti Vaasassa Suomen kauppakoulujen 1. luokan oppikurssia vastaavan liikemies- ja kirjanpitokurssin.

Nikolai Pärmi muutti etunimensä Nikolaista Nikeksi, eihän se sopinut, että oli Venäjän sortokeisarin kaima.

Helmikuun alkupäivinä vuonna 1916 Nikke Pärmi lähti yhdessä nuoremman veljensä Johanneksen kanssa Saksaan saamaan sotilaskoulutusta.

- Jos se on oikea sodakoulu, mihin nyd lähden, olen herra sieldä paladessani, Pärmi lausahti.

Matkalle lähdettiin hiihtäen yli Merenkurkun kohti Ruotsin rannikkoa ja junalla edelleen Lockstedtiin.

Pärmi liittyi Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:ään 11. päivänä helmikuuta vuonna 1916. Hän osallistui itärintamalla Misse-joen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin.

Aa-joen talvitaistelussa hänen jääkäritoverilleen Joel Kivelälle sattui harmillinen tapaus, luoti osui Kivelän takapuoleen. Pärmi auttoi toverinsa sidontapaikalle.

- Tällä perseellä ei istuta pitkään aikaan, Kivelä avun saatuaan totesi apeana.

- Ajaddeleppas Joel, eddä olisid maannud doisin päin, sanavalmis Pärmi sanoi. - Daidaisivad erääd elimed nyd lendää daivaan duulissa.

Hilfsgruppenführeriksi, vararyhmänjohtajaksi, Pärmi ylennettiin toukokuussa 1917. Helmikuussa Saksan sotaministeriö määräsi Jääkäripataljoona 27:n hajotettavaksi. Nikke Pärmi lähti Suomeen vänrikkinä.

Pärmi osallistui 1. jääkärirykmentin joukkueenjohtajana Tampereen, Lempäälän, Säiniön ja Viipurin taisteluihin. Jääkärialiupseeriksi ylennetty nuorempi veli Johannes kaatui huhtikuussa Tampereella..

Pärmi jäi sotilasalalle ja kävi Haminan Taistelukoulun. Tämän jälkeen hänet määrättiin Kaartin jääkäripataljoonan komppanianpäälliköksi ja elokuussa vuonna 1918 Jääkäriprikaatin aliupseerikoulun johtajaksi Vaasan Palosaareen.

Heinäkuussa vuonna 1919 hän sai siirron Jääkäriprikaatin polkupyöräkomppaniaan Laihialle ja hänet ylennettiin luutnantiksi.

Vuoden 1921 toukokuussa Pärmi sai siirron Kajaanin sissipataljoonaan Hämeenlinnaan.

Pärmi osasi halutessaan puhua hyvää ja virheetöntä kirjakieltä, hän myös hallitsi sivistyssanat. Duoda duoda -puhetapaansa ja tahallisen virheellisiä sivistyssanoja hän käytti tehostaakseen viestiään. Pärmi selitti menetelmäänsä tuttavalleen.

- Duoda duoda, veli hyvä, jos minä puhelisin kuin doised, minä en olisi minä, mudda kun puhun niin kuin puhun, niin minä olen minä.

- Jos puhun memorandumista, midä se merkitsee? Mudda kun puhun mensdraaddiosta, niin nuoredkin upseerid höristäväd korviaan kuullakseen, midä päälliköllä on esideddävänään.

Pärmi ei pitänyt siitä, että santsarit tyhjänpäiten höykyttivät alokkaita. Kerran hän kuuli erään kersantin nimittelevän alokasta kameliksi.

- Kersandin ei dule käyddää sivisdyssanoja, kun ei tunne bodaniikkaa.

Vuoden 1921 elokuussa Nikke Pärmi solmi avioliiton Anni Petronella Lönngrenin kanssa. Heidän ainoa lapsensa Varpu Annikki syntyi vuonna 1923.

Yleisesti ihmeteltiin, miten Nikke Pärmi, joka ei ollut erityisen maskuliininen ja viehätysvoimainen, oli onnistunut iskemään tyylikkään ja kultturellin Annin. Pituuttakaan ei kaljuuntuneella Pärmillä ollut kuin 162 senttimetriä.

- Ne ovat nämä limaskid, jodka reageeraa, Pärmi sanoi osoittaen kauluksissaan olevia luutnantin ruusukkeita.

Limaskeilla tarkoitetaan anturanauloja, Pärmi oli saanut suutarinkoulutuksen vankilareissullaan jo ennen Saksan matkaa ja toimi hetken suutarin ammatissa.

Keskikoulun Pärmi suoritti yksityisoppilaana Hämeenlinnan suomalaisessa yhteiskoulussa huhtikuussa 1923. Toukokuussa hänet ylennettiin kapteeniksi ja siirrettiin Pohjanmaan jääkäripataljoonaan Ouluun, jossa hänet marraskuussa määrättiin 3. komppanian vt. päälliköksi.

Vuonna 1927 Pärmi suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa Tuusulassa ja seuraavana vuonna Taistelukoulun komppanianpäällikön kurssin. Hänet nimitettiin Pohjanmaan jääkäripataljoonan 1. komppanian päälliköksi.

Suomeen syntyi 1930-luvun alun taloudellisen hädän vuoksi pulaliikkeitä. Nivalan konikapina puhkesi kesäkuussa 1932 siitä, että Haapaveden piirieläinlääkäri, jääkärinä toiminut eläinlääkintämajuri Kaarlo Engelvuori, oli määrännyt talollinen Sigfrid Ruuttusen heikkokuntoisen Hilppa-tamman lopetettavaksi. Ruuttunen ei noudattanut käskyä ja sai sakot.

Rahapulan vuoksi Ruuttunen oli lähdössä Oulun lääninvankilaan sovittamaan sakkoa, kun Nivalan rautatieasemalla syntyi käsirysy poliisien ja satoihin nousevan saattoväen välillä. Epäsuosittua vallesmannia Bertel Vahlgrenia ja poliiseja mukiloitiin hieman.

"Kapinaa" kukistamaan lähetettiin Oulusta Nikke Pärmin komppanian seitsemänkymmenen miehen konekivääriosasto.

- Meidän on käydävä sodimaan, Pärmi sanoi komppanialle, kun se oli lähdössä Nivalaan.

- Dehdävämme on sikäli erikoinen, eddä proledaarid sodivat proledaareja vastaan. Mudda me olemme sodilaida. Me emme saa andaa dundeille dilaa. Hihnasda olalle vie! Käännös vasempaan päin! Edeenpäin mars!

Pärmin komppania saapui härkävaunuissa Nivalan rautatieasemalle, jonne oli kokoontunut uteliasta väkeä katsomaan sotaväen saapumista. "Vihollinen" oli kauempana Kuoppalan tilalla noin kolmen kilometrin päässä asemalta.

Nikke Pärmi raotti härkävaunun ovea ja näki paikalle kokoontuneet ihmiset.

- Kansalaised! Minä käsken deidä poisdumaan! Pärmi kajautti mahtavalla äänellä.

Ihmiset katselivat pienikokoista kapteenia ällistyneen näköisinä. Pärmi toisti kehoituksensa, mutta ihmiset vain seisoskelivat. Pärmin mitta tuli täyteen. Hän käski avaamaan härkävaunujen ovet. Esille työntyivät Maksim-konekiväärien piiput.

- Vyöd kidaan! Pärmi ärjäisi.

Se riitti. Kansanjoukko alkoi nopeasti häipyä asemalta. Jääkärit marssivat Kuoppalan tilalle, jonne pulamiehet olivat kokoontuneet. Komppania ryhmittyi asemiin. Eräs pulamies ryntäsi Pärmin eteen, repäisi takkinsa auki ja paljasti rintansa.

- Ampukaa tuohon rintaan heti, mies huusi.

- Me aloidamme ammunnan kun idse niin haluamme ja me ammumme mihin ruumiinkohdaan idse päädämme, Pärmi vastasi.

Tilanne ei sen pidemmälle kärjistynyt, Pärmin komppanian osuus "kapinan kukistamisessa" jäi lähinnä moraalisen tuen osoitukseksi poliisille.

Pulamiesten johtajat saivat jopa kahden vuoden kuritushuonetuomiot ja heidät armahdettiin seuraavan vuoden jouluksi.

Lokakuussa vuonna 1933 Pärmi siirrettiin Pohjois-Savon rykmentin 3. komppanian päälliköksi Kuopioon. Joukko-osaston nimi muutettiin Pohjan rykmentiksi ja Pärmistä tuli pataljoonan komentajan apulainen syyskuussa vuonna 1935.

Pärmin ja rykmentin komentajan, eversti Hannes Olkkosen, välit olivat viileät. Eräänä hilpeänä iltana upseerikerholla Olkkonen tuli Pärmin luo ja nosti toisen jalkansa pöydälle.

- Mitä kapteeni, joka on ollut suutarikin, arvelee näistä uusista saappaista? Olkkonen kysyi.

- Herra eversdi, näyddäväd ihan hyviltä eversdin keikaroindiin, Pärmi vastasi.

- Midä sidden tulee tuohon suudariasiaan, olen sidä mieldä, eddä jos herra eversdi olisi ollud suudari, olisi hän sitä vieläkin.

Vuoden 1937 helmikuussa Pärmi komennettiin Kuopion suojeluskuntaan. Toukokuussa hän täytti 50 vuotta ja siirtyi eläkkeelle Suomen armeijasta. Samalla hänet ylennettiin majuriksi.

- Dekivät minusda vihdoinkin vanhemman vänrikin, Pärmi totesi.

Läkisiäistilaisuudessa oli myös eversti Olkkonen.

- Olet nyt sotilasurasi huipulla, eversti sanoi.

Kesäkuussa vuonna 1937 Pärmistä tuli Kuopion suojeluskunnan paikallispäällikkö.

Toinen maailmansota syttyi syksyllä vuonna 1939. Kuopion suojeluskuntatalossa pohdittiin Yhdysvaltain mukaantuloa sotaan.

- Jos villi länsi dulee leikkiin mukaan, niin Aadu dulee ennen pidkää näkemään maansa rajat ikkunasdaan, Pärmi tokaisi.

Pärmi kutsuttiin syyskuussa palvelukseen Pohjolan suojeluskuntapiirin komentajaksi Rovaniemelle. Talvisodassa hän vastasi kaatuneiden sotilaiden kotiinkuljetuksesta.

Kerran Lapin ryhmän komentaja, kenraalimajuri Martti Wallenius kävi tarkastamassa näitä surullisia sotatöitä. Oli pakkanen. Pärmi veti paksun lapasensa karvalakkinsa reunaan.

- Herra kenraali. Duoda duoda ilmoidan. Kaaduneida sadakolme, niisdä arkuissa neljäkymmendäkuusi, pesussa kahdeksandoisda, lopud sulamassa.

Talvisota päättyi ja elokuussa vuonna 1940 Pärmi siirrettiin Kuopion suojeluskuntaan. Kesäkuussa 1941 Pärmi määrättiin Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin komentajaksi. Päätehtävänä oli liikekannallepanoon liittyvien asioiden hoitaminen.

Jatkosota syttyi. Vuoden 1941 elokuussa 54-vuotias majuri Nikke Pärmi määrättiin Erillispataljoona 21:n komentajaksi.

Pataljoona kokoontui Riihimäelle, jonne Sukevan ja Pelson vankiloista saapui noin 550 vapaaehtoista. Aikaisempi palvelus, koulutus ja rangaistukset kirjattiin tarkasti. Pärmi seurasi toimitusta. Kohdalle sattui eräs taposta tuomittu mies.

- Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Juuri ammaddimiehiä sodassa darvidaan.

Riihimäelle saapui Köyliön turvasäilöstä 288 ryömäläistä, lääkäri ja vasemmistopoliitikko Mauri Ryömän mukaan nimettyä miestä, jotka poliittisten mielipiteidensä vuoksi olivat turvasäilössä. Joukossa oli 25 entistä punaupseeria.

Pataljoonan apulaiskomentaja, kapteeni Arvo Kartano, Suomenlinnan kurikomppanian pahamaineinen päällikkö, suoritti alkukarsinnan. Hän tutki jokaisen pärstäkertoimen.

- Takaisin vaunuun, et sinä kelpaa isänmaan palvelukseen!

Näin Kartano passitti takaisin pakkotyöhön punaupseerit ja koko joukon muita tunnettuja organisaattoreita.

- No duleehan noisdakin jonkinsorddisia miinanpolkijoida, Pärmi lausahti jäljelle jääneistä.

Rintamalle pataljoona lähti 9. päivänä syyskuuta. Lähtö viivästyi, kun toisen junan veturi putosi kiskoilta Riihimäen asemalla. Sabotaasia epäiltiin. Seitsemän ryömäläistä käytti hämminkiä hyväkseen ja karkasi, heidän joukossaan tuleva sisäministeri Yrjö Leino ja puoluevirkailija Oskar Ketovirta.

- Duoda duoda. Ei se soda kahdakaan miesdä darvidse, ei ainakaan duollaisia, Pärmi kommentoi tapausta.

Erillinen pataljoona 21 saapui rintamalle ja alistettiin kenraalimajuri Wolde Oinosen Ryhmä O:lle, joka toimi Äänisen luoteispuolisissa erämaissa. Pataljoonaa vastassa oli karjalaisista ja emigranttisuomalaisista koottu valiorykmentti JR 52, jonka I pataljoonan komentajana toimi kapteeni Paavo Kataja.

Pärmin pataljoona sai osakseen propagandaryöpyn kovaäänisten ja lentolehtisten kautta. Puna-armeija tiesi jopa pataljoonan upseerien nimet. Erityisen ryöpytyksen kohteeksi joutui Pärmi.

- Duoda duoda. Meisdä on tullud kansainvälinen kuuluisuus, Pärmi lausahti tyytyväisenä.

Aluksi pataljoona joutui perääntymään Puna-armeijan kiivaan hyökkäyksen edessä. Pärmi sai kuitenkin tilanteen hallintaansa ja linjat kestivät. Onkamuksen taistelujen aikana Pärmin pataljoona motitti joukon vihollisia.

- Däällä on nyd ryssiä pussissa, Pärmi ilmoitti esimiehelleen, eversti Alonzo Sundmanille.

- Eikö majuri tiedä, mitä sitten tehdään? Sundman vastasi.

Pärmi löi loukkaantuneena luurin kiinni ja soitti uudelleen seuraavana aamuna.

- Herra eversdi, duoda duoda. Nyd ei ole pussia eikä ryssiä.

Puna-armeija kehotti suomalaisia loikkaamaan vihollisen puolelle. Alkukahinoiden aikana yliloikkauksia oli noin 80. Pärmi ilmoitti asiasta komentoportaaseen.

- Däällä on nyd ryhmä miehiä, joiden kenddäposdiosoide on muuttunud.

Loput ryömäläisistä, noin 200 miestä, poistettiin pataljoonasta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja lähetettiin takaisin työleirille. Leirin päälliköksi siirrettiin rintamaolosuhteisiin sopimaton kapteeni Kartano.

Pärmi oli tyytyväinen pääosaan porukasta.

- Huomattava osa ryhmästä on erinomaista taistelija-ainesta, Pärmi toteaa raportissaan tasavallan presidentille.

- Nämä miehet ovat olleet sopimattomia rauhanajan järjestyneisiin varuskuntaoloihin, mutta osoittavat erinomaista kuntoa rintamalla.

Pärmi ei salannut tyytyväisyyttään, kun ryömäläiset oli poistettu pataljoonasta.

- Kun nyd kymmenen prosenddia padaljoonasdani on karannud dai pandu pakkodyöhön, menen loppujen kanssa vaikka pirun vuorille.

Pataljoonan nimeksi vakiintui Musta nuoli. Asepuvun hihaan ommeltiin musta ylösalaisin oleva V-kirjain.

Lokakuun puolivälissä Musta nuoli sai Porajärven kylässä vastaansa JR 126:n, jota komensi legendaarinen majuri Walter Valli, kansalaissodan punakaartilainen. Mustaa nuolta käytettiin usein paikoissa, joissa muut pataljoonat olivat epäonnistuneet, muun muassa Semsjärven ja Kumsan kylien valtaukseen. Vihollinen kutsui pataljoonaa Pärmin piruiksi.

Pärmiltä kysyttiin, miten vankiporukalla pystyy moisiin saavutuksiin.

- Duoda duoda. Se on miesten laadullinen paremmuus.

Marraskuun 2. päivänä Mustaa nuolta tarvittiin Tsopinan kylän valtaukseen. Pärmi ei olisi halunnut tehtävää, mutta taipui kuitenkin Ässä-rykmentin komentajan suostutteluun, kyseessä oli myös rykmentin maine. Pärmi kutsui komppanianpäälliköt puhutteluun.

- Daisdelut jadkuvad ja jos uskoo valisdusupseereida, emme pysähdy ennen kuin Moskova kuuluu läntiseen Suomeen. Mudda ensin me odamme halduumme tärkeän Dsopinan dienhaaran.

Musta nuoli valtasi seuraavana päivänä Tsopinan. Pärmi sai puhelinsanoman.

- Ylipäällikkö lähettää Teille ja pataljoonallenne kiitoksensa ja tunnustuksensa hyvin suoritetusta sotatoimesta, jonka kautta Tsopinan kylä ja tärkeä tienristeys vallattiin.

Hyökkäys jatkui. Mustan nuolen tappiot olivat suuret, etenkin upseereiden kohdalla. Muutamat upseerit, jotka olivat kyllästyneet siihen, että pataljoonaa aina käytettiin kuumimmissa paikoissa, anoivat siirtoa toisiin joukko-osastoihin. Tähän ei Pärmi suostunut, vaan piti puhuttelun upseereilleen.

- Vai sillä tavalla, eddä herrojen dulevaisuus muka vaadisi pois minun padaljoonastani. Hyväd herrad! Musta nuoli lähtee hyökkäämään huomisaamuna kello kahdeksan, eikä sen jälkeen 90 prosendilla deisdä ole midään dulevaisuudda.

Suomalaisista kaatui kolme ja haavoittui kaksi miestä. Mustan nuolen, Pärmin pirujen maine levisi maailmalle.

Matkalla Karhumäkeen Mustaa nuolta käytettiin jälleen kiperimmissä paikoissa. Karhumäen valtauksen jälkeen Musta nuoli sai tehtäväkseen kaupungin miehityksen ja puhdistuksen. Operaation jälkeen pataljoona asettui Karhumäestä itään olevaan Pinduisin kylään. Alkoi asemasota.

Sota verotti Nikke Pärmin voimia, hänelle määrättiin 14 vuorokauden loma. Pärmi lähti Kuopioon ja pistäytyi matkallaan myös Helsingissä. Rautatieasemalla eräs Pärmin upseerituttava valitteli, ettei pääse junaan, koska vaunut ovat niin täynnä.

- Duoda duoda. Minä järjesdän dilaa.

Hetken kuluttua miestä alkoi lappaamaan ulos vaunusta.

- Miten sinä tuon teit?

- Minä vain ilmoidin, eddä olen Nikke Pärmi ja olen dullud hakemaan däydennystä Musdaan nuoleen.

5. päivänä maaliskuuta vuonna 1942 Nikke Pärmi ylennettiin everstiluutnantiksi.

- Duoda duoda pojad. Nämä limaskid, nämä ovad jodain. Dekiväd minusda isoluudnandin.

Maaliskuussa ilmestyi Mustan nuolen oman rintamalehden ensimmäinen numero. Lehden toisessa numerossa arvioitiin Mustan nuolen mainetta.

- Lehtemme toimitukseen on tiedoitettu, että pikkupojat Helsingissä leikkivät nykyisin vain Mustan nuolen sotureita, lehti kirjoittaa.

- Huuto ja mekastus takapihoilla on ankara. Ainoa hankaluus tässä sodankäynnissä kuuluu olevan se, ettei kukaan haluaisi olla ryssä.

Huhtikuussa pataljoonaa kohtasi uusi riesa. Jotkut pataljoonan miehet sairastuivat lomallaan pilkkukuumeeseen. Pataljoona määrättiin karanteeniin ja divisioonan lääkäri epäili, että tauti olisi kulkeutunut täiden mukana vihollisen puolelta.

- Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa, Pärmi räjähti.

- Se on vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi.

Sodan hyökkäysvaihe päättyi ja vanhempia ikäluokkia kotiutettiin. Myös Nikke Pärmi joutui jättämään rakkaat pirunsa 5. päivänä toukokuuta 1941. Hänen katsottiin 55-vuotiaana olevan yli-ikäinen rintamapalvelukseen.

Pärmi määrättiin kurinpalautustehtäviin, osoite oli Jalkaväen koulutuskeskus 16 Veitsiluodossa. Kuri oli höltynyt, tarvittiin saneeraajaa. Kurinpalautus kohdistui ensisijaisesti upseeristoon.

Pärmille annettiin I pataljoona. Hänen ensimmäinen puhuttelunsa osoitti, millainen mies oli saapunut rintamalta. Pärmi napsautti saappaitaan ratsupiiskalla ja aloitti puhuttelun.

- Padaljoona, maahan!

Kaikki upseerit eivät älynneet totella komentoa.

- Kun minä sanon maahan menevät padaljoonasda maahan kaikki muud kuin minä, Pärmi ärjyi.

Alokkaat seurasivat sivusta outoa simputusta, mutta olot ja kuri parantuivat.

Pärmi kotiutettiin 11. päivänä elokuuta 1942. Hän palasi entiselle työpaikalleen Kuopioon ja kokosi läksiäisissä olleet uuteen puhutteluun.

- Hyväd herrad! Kuden näedde, en dullud dakaisin ruumiina, hän sanoi limaskejaan hipelöiden.

Pärmi muisti entisen esimiehensä eversti Hannes Olkkosen vähättelevät sanat "olet urasi huipulla" kun Pärmi erosi palveluksesta keväällä 1937. Olkkonen epäonnistui surkeasti talvisodan aikana JR 38:n komentajana ja hän sai siirron kotirintamalle Seinäjoen rehumestariksi. Pärmi otti puhelun Seinäjoelle.

- Duoda duoda, rehumesdari Olkkonen, däällä soiddaa eversdi Nikke Pärmi...

Pärmi sai luurin korvaansa.

Pärmi jatkoi Kuopion suojeluskunnan paikallispäällikkönä 13. päivään marraskuuta 1944, jolloin suojeluskunnat lakkautettiin.

Uuden työpaikan Pärmi sai vuoden 1945 alusta Osakeyhtiö Savosta, tehdas- ja asuinkiinteistöjen isännöitsijänä.

Pärmi jäi eläkkeelle lokakuun alusta 1957 ja kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana Kuopiossa 17. päivänä lokakuuta 1957. Hänet on haudattu Alahärmän hautausmaalle.

Erilainen Pärmi

Nikke Pärmi tunnettiin kovana ja pikkutarkkana kurinpitäjänä, mutta hänestä löytyy myös toinen puoli.

Kumsan taistelut raivosivat syksyllä 1941. Pärmin valistusupseeri löysi esimiehensä yksin eräästä koulurakennuksesta. Pärmi istui pöydän ääressä pää molempien käsien varassa. Hänen edessään oli tyhjä pullo, jossa oli tuuman mittainen palava kynttilä.

- Näyddää pahalta, Pärmi huokaisi. - En minä idsesdäni välidä, mudda poikaparad, kuinka heidän kaikkien käy?

Nikke Pärmi itki kapeat hartiat vavisten.

Pärmi halusi kerran nähdä sankarihautajaiset kotirintamalla. Hän lähti matkaan pataljoonan pastorin kanssa. Pärmi oli hiljainen ja liikuttunut hautajaismenojen aikana ja halusi tilaisuuden jälkeen käydä kaatuneen sotilaansa kotona.

Pienin lapsista makasi vielä kehdossa. Pärmi silitteli lapsen päätä, ei kyennyt sanomaan mitään. Hän vain kuiskasi:

- Duoda duoda. Pärkkele.