|
Motti-Matti –
Eversti Matti A. Aarnio Eversti
Matti Aarnion elämäkerta 240 sivua ja kuvaliite WS Bookwell Oy Juva 2012 ISBN 978-952-5767-79-7 |
Matti A. Aarnio 1901 - 1984 SA-kuva |
|
||||||||
|
Laatokan Karjalassa on
vuoden 1940 tammikuussa pakkasta lähes 40 astetta. Suomen armeija tekee menestyksekkään
vastahyökkäyksen puna-armeijan joukkojen läpi. Selustaan jää runsaasti hajallaan
olevia venäläisiä, jotka tapansa mukaan kaivautuvat maahan. Syntyy nimitys
motti. Suomalaiset tuhoavat
rankoissa talvitaisteluissa motit yhden toisensa jälkeen. Tuhansien
kaatuneiden joukossa on kaksi puna-armeijan kenraalia. Sotasaaliina on toista
sataa panssarivaunua, tykkejä, aseita ja ammuksia. Se olisi riittänyt
kokonaisen divisioonan varustamiseen. Jääkäripataljoona 4:n eli
Hiipijän komentaja, majuri Matti Aarnio oli keskeisessä osassa mottien
tuhoamisessa. Hän sai lisänimekseen Motti Matti. Legendaarinen Lauri Törni
taisteli Motti-Matin joukoissa. Kuuden sodan käynyt Aarnio
oli vapaus- ja heimosoturi, joka ennen talvisotaa toimi
vastavakoilutehtävissä. Jatkosodassa hänet ylennettiin everstiksi. Hän
haavoittui kesän 1944 erämaataisteluissa, mutta ehti mukaan Lapin sotaan. Punainen Valpo palkitsi
eversti Aarnion pidättämällä hänet liikekannallepanon valmistelusta.
Motti-Matti kuitenkin pakeni Valpon käsistä. Hän päätyi lopulta Venezuelaan,
jossa tapasi pakomatkalla olevan talvisodan taistelutoverinsa Lauri Törnin. Motti-Matti on kirjailija Robert Brantbergin 19. sota-aiheinen teos. 1. luku Laatokan Karjala, helmikuun alku 1940 Talvinen torstai-ilta on pimentynyt, pakkasta Laatokan Karjalassa on hieman toistakymmentä astetta. On kuolemanhiljaista. Suomalaiset ovat järeillä aseillaan pehmittäneet saarrettujen venäläisten asemia Länsi-Lemetissä koko päivän ja illan. Tykistö on murentanut maahan kaivettuja punapanssareita suorasuuntauksella. Jääkärit odottavat teltoissaan lähtökäskyä. ”Nyt on Suomen leijonan vuoro ärjyä”, joku sanoo. Venäläisiä on kielletty ampumasta ennen kuin suomalaiset hyökkäävät. Ampumatarvikkeita on säästettävä. Venäläiset kuuntelevat ja yrittävät tähystää etumaastoa, mutta pitkään jatkunut aliravitsemus on aiheuttanut yösokeutta. Korvat ovat lukossa äskeisen keskityksen seurauksena. Jääkäripataljoona 4:n peitenimi on Hiipijä. Majuri Matti Aarnio on tapansa mukaan valmistautunut hyökkäykseen huolellisesti. Pataljoonan komppaniat siirtyvät lähtöasemiin. H-hetki on kello 20.00. Etelän suunnalla venäläisten panssarintorjuntatykki innostuu ampumaan parikymmentä laukausta. Majuri Aarnio hymyilee. Harhautus on jälleen kerran onnistunut. Naruihin kiinnitetyt, hoippuvat puu-ukot muistuttavat valoammusten kajossa hyökkäysketjua. Vihollinen luulee, että suomalaiset hyökkäävät etelästä. Hiljaisuus laskeutuu jälleen pimeän maaston ylle. Painopisteen syöksyryhmät lähtevät hiljaa liikkeelle pohjoisesta. Eteneminen muistuttaa intiaanien lähestymistä. Suomalaiset kaivautuvat lumen sisässä äänettöminä ja näkymättöminä kohti venäläisten korsuja ja maahan kaivettuja panssarivaunuja. Kumea räjähdys katkaisee hiljaisuuden, se kuulostaa valtavalta. Sitä seuraa toinen, kolmas ja neljäs jysähdys. Lähinnä olevat suomalaiset saavat niskaansa puunsirpaleita, hiekkaa ja kiviä. Ehjänä säilyneet venäläiset ryntäävät ulos korsuistaan. Mutta syöksyryhmien miehet ovat valppaina. Useimmat venäläiset kaatuvat suomalaisten luotisateeseen ja käsikranaatteihin. Luutnantti Erkki Komonen ilmoittaa kello 21.08 Aarniolle, että vahvennettu kolmas komppania on saapunut korsujen luo ja pudottelee niihin Molotov-pommeja, kasapanoksia. Samankaltainen ilmoitus saapuu luutnantti Väinö Hahtelan ensimmäisestä komppaniasta. Majuri Aarnion jääkärit vyöryttävät vihollisen asemia korsu korsulta ja panssarivaunu panssarivaunulta. Joskus ammunta lakkaa hetkeksi. Kammottava hiljaisuus päättyy uusiin räjähdyksiin. Aarnio lähettää matkaan levänneitä syöksyryhmiä operaation loppuun saattamiseksi. ”Sieltä yli, missä aita on matalin”, on toimintaohje. Vaikka venäläisiä on enemmän, Aarnion miehet hallitsevat taistelukenttää. Venäläiset eivät uskalla lähteä korsuistaan noustakseen yhtenäiseen vastarintaan. He pelkäävät Valkoista Kuolemaa. Antautua ei saa, sen ovat politrukit kieltäneet. Miehille on myös syötetty kauhutarinoita barbaarisista ja julmista suomalaisista. Aamulla taistelukentältä löytyy neljäsataa kaatunutta venäläistä. Luhistuneissa korsuissa heitä on epäilemättä lisää, mutta kukaan ei ole niitä penkomassa. Kahdeksankymmentä venäläistä on antautunut vangiksi. Sotasaaliin joukossa on kaksikymmentäviisi panssarivaunua, neljä tykkiä ja runsaasti ajoneuvoja. Majuri Matti Aarnio on laukaissut ensimmäisen mottinsa. Pian häntä sanottiin Motti-Matiksi ja lopulta pelkäksi Motiksi. © Robert Brantberg 2012 |
|
|
||||||||
|
|
|||||||||||
