|
Kuningas Eerik ja piispa Henrik matkalla Suomeen noin 1155 |
|
Henrik de Blois
1100−1171 |
Kenet Lalli surmasi Köyliönjärven jäällä?
Oikea piispa Henrik?
Hän oli englantilainen piispa.
Hän oli normanni ja Vilhelm Valloittajan tyttärenpoika.
Hänellä oli hyvät suhteet Roomaan.
Hän eli oikeaan aikaan.
Hänellä oli tilaisuus matkustaa.
Hän piti sormuksista.
Oliko hän Lalli-legendan piispa Henrik?
1100-luvulla elänyt englantilainen piispa Henrik oli historiallinen henkilö. Hänen nimensä oli Henry de Blois ja hänellä oli hyvä tilaisuus käydä Pohjolassa 1150-luvun puolivälissä, koska oli joutunut epäsuosioon ja paennut ulkomaille.
Piispa Henrik oli paavin legaatti, Englannin vaikutusvaltaisin ja rikkain kirkkoruhtinas. Hän oli syntynyt samoihin aikoihin, kuin toinen korkea englantilainen kirkonmies, paavi Hadrianus IV. Molempien intohimona oli kirkon uudistaminen ja lähetystyö. He olivat aikansa suuren kirkollisen uudistajan, aatelismies, munkki ja poliitikko Bernard Clairvauxilaisen hengenheimolaisia. Bernard oli ristiretkien pääideologi sekä sistersiläisten henkinen johtaja, jolla oli suorat ja lämpimät suhteet Ruotsiin. Sistersiläisiä sanotaan myös bernhardilaisveljiksi.
TUNSI PAAVIN
Tanskaan kuuluvan Lundin arkkipiispana vuodesta 1137 toiminut Eskil oli Bernard Clairvauxilaisen ystävä ja kirjeenvaihtotoveri. Vuonna 1143 Ruotsin kuningas Sverker puolestaan perusti valtakuntaansa Alvastran ja Nydalan sistersiläisluostarit sekä miehitti ne Clairvauxin luostarin munkeilla. Bernard kuoli vuonna 1153. Eskil toimi Lundin arkkipiispana vuoteen 1177, jonka jälkeen hän paavin luvalla siirtyi munkiksi samaiseen Clairvauxin luostariin.
Paavi Hadrianus oli Albanon korkea-arvoisena kardinaalina käynyt 1150-luvun alussa Pohjolassa järjestämässä kirkollisia asioita. Kaikella todennäköisyydellä Hadrianus ja piispa Henrik olivat tavanneet viimeistään Roomassa ja tunsivat hyvin toisensa.
1150-luvun puolivälissä paavi Hadrianus tarvitsi luotettavan piispan Upsalaan. Henrik de Bloisilla oli kaikki edellytykset tuohon korkeaan virkaan. Hän oli tehokas hallintomies, joka oli vapaa muista velvollisuuksista. Henrik oli myös viikinkien jälkeläinen, normanni. Sitä ei ole tiedossa, puhuivatko hän tai Hadrianus esi-isiensä kieltä. Kirkon legendan mukaan Ruotsin kruununtavoittelija Erik Jedvardsson ja piispa Henrik kuitenkin olivat ystävät.
Jos Henry de Blois oli Lalli-legendan piispa Henrik, kirkko teki legendan kannalta viisaasti salatessaan jälkimaailmalta hänen oikean henkilöllisyytensä.
MESENAATTI JA KIRKONMIES
Prinssi Henry de Blois syntyi Ranskassa noin vuonna 1100. Hänen vanhempansa olivat Vilhelm Valloittajan tytär Adela ja kreivi Stephen de Blois. Henrikin isoisä, Normandian herttua Vilhelm, oli runsaat kolme vuosikymmentä aikaisemmin noussut maihin Englantiin. Hän oli Hastingsin taistelun jälkeen valloittanut koko maan.
Nuori Henrik sai kasvatuksensa Ranskan kuuluisassa Clunyn benediktiiniluostarissa ja hänestä tuli munkki. Cluny oli tuohon aikaan kristikunnan merkittävin keskus Rooman jälkeen. Nuoreen Henrikin setä, Englannin kuningas Henrik I, nimitti 23-vuotiaan prinssi Henrikin Somersetissä sijaitsevan Montacuten luostarin prioriksi. Vuonna 1126 Henrikistä tuli Glastonburyn luostarin esimies, apotti. Kolme vuotta myöhemmin hänet nimitettiin paavin myöntämällä erivapaudella Winchesterin piispaksi.
Piispa Henrik keräsi itselleen nopeasti suuren omaisuuden. Hän käytti varansa kirkkojen, sairaaloiden, ilotalojen, linnojen ja palatsien rakentamiseen. Hän piti jalokivistä ja sormuksista ja hän oli kuuluisien kirjailijoiden mesenaatti. Kerrotaan, että hän oli perehtynyt kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritaritarinoihin ja Graalin maljan etsinnästä kertoviin legendoihin.
Piispa Henrik oli myös tehokas hallintomies ja intohimoinen kirkon uudistaja. Hän halusi luoda itsenäisen kirkon, joka olisi hurskaan kuninkaan suojeluksessa. Hän uudisti luostarilaitoksen ja sotkeutui myös valtiollisiin asioihin. Kun kuningas Henrik I kuoli vuonna 1135, piispa Henrik varmisti Englannin kruunun veljelleen Stephenille. Samalla hän sai takeet kirkon itsenäisyydestä. Rooman-suhteidensa ansiosta hänet nimitettiin paavin legaatiksi vuonna 1139. Se oli korkein kirkollinen virka Englannissa.
Englannissa puhkesi valtataistelu kruunusta kuningas Stephenin ja tämän serkun, keisarinna Mathildan välillä. Kun paavi Innocentius II kuoli vuonna 1143, piispa Henrik menetti paavin lähettilään asemansa. Hän säilytti kuitenkin piispan virkansa käymällä henkilökohtaisesti neuvottelemassa asiasta Rooman korkean virkamiehistön, kuurian kanssa.
Valtataistelu jatkui Englannissa. Vuonna 1154 keisarinna Mathildan pojasta tuli kuningas Henrik II. Tämä oli kuningas Stepheniä kannattaneen piispa Henrikin harras vihollinen. Uusi kuningas takavarikoi Henrikin palatsit, linnat ja ilotalot. Henrik pakeni Ranskaan Clunyn luostariin, jota siihen aikaan jo pitkään oli johtanut aikansa merkittävimpiin kuuluva kirkonmies ja Bernard Clairvauxilaisen ystävä, apotti Pietari Kunnianarvoisa. Piispa Henrik palasi Englantiin vasta kolme vuotta myöhemmin.
FAKTA JA LEGENDA
Ennen Henrikin pakoa Englannista paavi Eugenius III oli lähettänyt Albanon kardinaalipiispan Nicholas Breakspearin Pohjolaan järjestämään kirkollisia asioita. Nicholas oli syntynyt Englannissa ja oli samanikäinen Henry de Bloisin kanssa. He olivat molemmat normannien jälkeläisiä, heidän esi-isänsä olivat runsaat parisataa vuotta aikaisemmin lähteneet Skandinaviasta Pohjois-Ranskaa valloittamaan. Myös Nicholas oli uudistusmielinen munkki, joka oli toiminut benediktiiniluostarin apottina. Benediktiiniläisten intohimona oli työnteon, hurskauden ja sivistyksen lisäksi lähetystyö. Benediktisäännön pohjalta syntyi useita luostarijärjestöjä, niiden joukossa sistersiläiset.
Nicholas perusti vuonna 1152 arkkipiispanistuimen Nidarosiin, Trondheimiin, ja järjesti seuraavana vuonna kirkolliskokouksen Linköpingissä. Hän halusi perustaa arkkipiispanistuimen Ruotsiin, mutta hanke viivästyi, koska ruotsalaiset eivät päässeet yksimielisyyteen arkkipiispan kirkon sijaintipaikasta.
Nicholas palasi Pohjolasta Roomaan, jossa hänet otettiin vastaan sankarina. Hänet valittiin Eugenius III:n jälkeen paaviksi vuoden 1154 joulukuussa. Paavi Hadrianus IV oli historian ensimmäinen ja ainoa englantilainen paavi.
Paavi Hadrianus tarvitsi luotettavan piispan perustettavaan Upsalan hiippakuntaan. Kirkollisen legendan mukaan tuon englantilaisen piispan nimi oli Henrik. Hänen toimikautensa olisi kestänyt kaksi vuotta. Pyhän Eerikin legendan mukaan Ruotsin kruununtavoittelija Erik Jedvardsson vihki Henrikin avulla Upsalan tuomiokirkon, todennäköisesti vuonna 1155. Erikin isä oli Jedvard Bonde, ensimmäinen ruotsalainen, joka ristiretkeläisenä oli käynyt Kristuksen haudalla. Kotiinpaluunsa jälkeen Jedvard Bonde nimitettiin jaarliksi. Erik Jedvardsson oli naimisissa kuninkaallista sukua olevan tanskalaisen Kristina Björnsdotterin kanssa.
Legendan mukaan Erik Jedvardsson lähti vuoden 1156 kesällä piispa Henrikin kanssa ristiretkelle Suomeen. Voitokkaan retken jälkeen Erik palasi Ruotsiin, mutta Henrik jäi Suomeen. Henrikin väitettiin saaneen surmansa erään murhamiehen toimesta. Tosin tarina kirjattiin vasta toistasataa vuotta myöhemmin. Kansan suulla kerrottiin, että talonpoika Lalli olisi surmannut piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Oppineet arvelevat, että surmatyö olisi tapahtunut vuoden 1157 tammikuussa, tosin vuosiluku vaihtelee. Väitettiin myös, että Lalli olisi katkaissut piispa Henrikin sormen saadakseen tämän upean sormuksen.
Kirkollisen tradition mukaan paavi Hadrianus IV kanonisoi, julisti pyhimykseksi, ystävänsä Henrikin vuonna 1158. Väitettä ei kuitenkaan ole todistettu oikeaksi.
KIISTATTOMIA HENKILÖITÄ
Sekä Nicholas Breakspear että Henry de Blois ovat kiistatta historiallisia henkilöitä. Kirkon lanseeraaman Henrik-legendan kannalta historiankirjoituksessa on kuitenkin harmittava yksityiskohta: Henry de Blois palasi Englantiin vuonna 1157 ja sai jälleen vaikutusvaltaisia kirkollisia virkoja. Hän kuoli vasta vuonna 1171 ja hänet on todistettavasti haudattu Winchesterin luostarin kirkkoon, nykyiseen katedraaliin.
Mikä aiheutti piispa Henrikin maineen palautuksen kirkon piirissä? Onko mahdollista, että samaan aikaan olisi elänyt kaksi englantilaista Henrik-nimistä piispaa? Oliko Lalli pelkkä kerskuri vai surmasiko hän vain Henrikin aseenkantajan Köyliöjärven jäällä? Vai surmasiko de facto piispa Henrik Lallin ja pakeni sen jälkeen Suomesta? Kenen luut löytyivät Turun tuomiokirkon komerosta, piispa Henrikin, Lallin vai jonkun muun? Oliko Rooman ristiretki Suomeen salainen operaatio, jolla oli tarkoitus varmistaa uskoon tulleen Eerik Jedvardssonin nousu Ruotsin hallitsijaksi sekä ehtiä ennen Novgorodia ottaa haltuun Suomen turkismarkkinat ja muut luonnonvarat?
Näihin kysymyksiin julkiset historiankirjat eivät anna vastausta. Legendan kannalta kirkon oli tietysti viisasta salata piispa Henrikin oikea henkilöllisyys. Eihän tavallisesta aseenkantajasta tai hevosmiehestä saa pyhimystä ja marttyyria. Myös legendan väite, jonka mukaan Nicholas ja Henry olisivat tehneet matkansa Ruotsiin yhdessä, on ehkä syytä jättää omaan arvoonsa, koska väitettä tukevia dokumentteja ei ole saatettu julkisuuteen. Myös kuningas Eerikistä tehtiin myöhemmin pyhimys.
Teksti: Robert Brantberg 2006, 2009