Etusivu

Romaanit

Mannerheim

Elämäkerrat

Pienoiselämäkerrat

Sota ja vakoilu

Yrityshistoriikit

Äänikirjat

		Vuoden sotakirja 2014 Robert Brantberg Tiedustelueversti Hallamaa. Voiton avaimet. Eversti Reino Hallamaan elämäkerta © Robert Brantberg 224 sivua ja kuvaliite WS Bookwell Oy Juva 2014 ISBN 978-952-6665-15-3 Kustannusosakeyhtiö Revontuli Suomen tietokirjailijat ry:n tuella					Reino Hallamaa 1889–1979
	Majuri Reino Hallamaan radiotiedustelu antoi Suomelle voiton avaimet talvisodan 1939–1940 rankoissa mottitaisteluissa Laatokan Karjalassa. Raatteen tiellä suomalaiset tiesivät vihollisen hyökkäystavoitteet, ammustilanteen ja apujoukkojen tarpeen. Seurauksena oli ukrainalaisen Sinisen divisioonan tuho. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 suomalaisten sodanjohdolla oli radiotiedustelun ansiosta ajoittain paremmat tiedot puna-armeijan liikkeistä kuin omien joukkojensa sijainnista. Suomen armeija valtasi takaisin Karjalankannaksen ja eteni syvälle Itä-Karjalaan. Myös saksalaiset hyötyivät Suomen radiotiedustelusta. Vuoden 1941 syksyllä puna-armeija houkutteli Syvärille etenevän saksalaisen panssarikiilan ansaan. Radioyhteydet olivat poikki ja saksalaiset eivät tienneet panssareidensa sijaintia. Suomen radiotiedustelu ilmoitti tiedon ja panssarikiila pelastui. Hallamaalle myönnettiin Rautaristi. Vuoden 1942 syyskuussa Suomen radiotiedustelu välitti saksalaisille tiedon liittoutuneiden suursaattueesta PQ 18 Arkangeliin. Saksalaiset upottivat 13 rahtilaivaa, joiden lastina oli panssarivaunuja, lenkokoneita, muita aseita ja polttoainetta. Tämän seurauksena Adolf Hitler lupasi kaikkea mahdollista materiaaliapua Suomen radiotiedustelulle. Reino Hallamaa sai nuorena luutnanttina tehtäväkseen luoda Suomen radiotiedustelu. Hän kiersi ennen sotia ympäri Eurooppaa hankkimassa tietoa ja kalustoa sekä rakensi ehkä maailman parhaan radiotiedusteluorganisaation. Suomen radiotiedustelu kykeni myös murtamaan Yhdysvaltain sekä monen muun maan diplomaattikoodin. Sotien jälkeen Reino Hallamaa oli mukana legendaarisessa Stella Polaris -operaatiossa, jolla evakuoitiin Suomen radiotiedustelumateriaalia ja kalustoa Ruotsiin. Tämän seurauksena Hallamaa joutui pakenemaan punaista Valpoa ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelua Ranskan kautta Espanjaan. Eversti Reino Hallamaan tarina on nyt ensimmäistä kertaa koottu yksiin kansiin. Teos on Robert Brantbergin 21. sotakirja. LUONNOS 1. luku Suomi, syksy 1930 Majurin vastuu KREMLISSÄ ON vuoden 1939 elokuussa kiireitä. Stalin kutsuu puheilleen Leningradin sotilaspiirin komentajan Kirill Meretskovin. Stalinin luona on myös NKP:n kansainvälisen käsikassaran Kominternin johtaja Otto Ville Kuusinen. ”Olemme huolissamme Suomen hallituksen neuvostovastaisesta linjasta”, Stalin sanoo armeijankomentaja Meretskoville. ”Voisitteko laatia suunnitelman rajan turvaamiseksi aggressioilta ja valmistella Suomen armeijaan kohdistuvaa vastaiskua?” Syyskuun 9. päivänä Neuvostoliitossa julistetaan yleinen liikekannallepano. Toveri Meretskov ei aikaile. Puna-armeijan divisioonat lähtevät rautatiemarssille kohti Karjalankannasta, Aunusta, Vienaa ja Kuolaa. Ennakkovalmisteluja Suomen suunnassa oli toki jo tehty. Ne olivat hyvin Suomen sotilasjohdon tiedossa. MAJURI REINO HALLAMAAN radiotiedustelu oli onnistunut avaamaan Neuvostoliiton sisäministeriön NKVD:n salakirjoituskoodin jo vuonna 1938. Ministeriö vastasi muun muassa puna-armeijan rautatiekuljetuksista ja järjestelyistä rajan pinnassa. NEUVOSTOLIITON UUSI ULKOASIAIN kansankomissaari Vjatšeslav Molotov ehdottaa torstaina lokakuun 5. päivänä Suomelle neuvotteluja ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Puolustusneuvoston puheenjohtaja Gustaf Mannerheim esittää, että Suomen reserviläiset kutsutaan ylimääräisiin harjoituksiin. Näin myös tehdään lauantaina lokakuun 7. päivänä. Käytännössä tämä merkitsee liikekannallepanoa. SUOMEN HALLITUS PÄÄTTÄÄ samana päivänä valita Tukholman lähettilään Juho Paasikiven neuvottelijaksi Moskovaan. Kaksi päivää myöhemmin Paasikivi saa Helsingissä ohjeensa. Paasikiven delegaatio käy kolme kertaa Moskovassa. Perjantaina marraskuun 3. päivänä tilanne kärjistyy. ”Nyt ovat siviiliviranomaiset käsitelleet asiaa”, Molotov sanoo neuvottelun päätteeksi. ”Kun ei ole päästy sopimukseen, asia täytyy antaa sotilaiden haltuun.” Seuraavan viikon torstaina neuvottelut päättyvät tuloksettomina. ON MARRASKUUN VIIMEINEN VIIKKO. Puna-armeijan radioliikenne hiljenee. Vastaava asia tapahtui syyskuussa, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Se oli tuttu enne myös ensimmäisessä maailmansodassa. Sunnuntaina marraskuun 26. päivä ammutaan kuuluisat Mainilan laukaukset Karjalankannaksella. Neuvostoliitto väittää, että Suomen tykistö on ampunut rajan yli. ”Venäläiset lavastivat laukaukset vastapäätä meidän aluettamme”, silloinen ratsumestari Adolf Ehrnrooth sanoo. ”Ensimmäiset ilmoitukset rajavartioston tähystystornista tulivat minulle. Muistan hyvin kun sanottiin, että nyt siellä tapahtuu kummia, ryssät ampuvat omiaan.” EHRNROOTH TAPASI SOTIEN JÄLKEEN Suomessa Neuvostoliiton entisen suurlähettilään Juri Derjabinin, nimimerkki Komissarovin. ”Tiedättekö, että Suomen kielestä löytyy kaksi sanaa, jotka täytyy muistaa?” Ehrnrooth kysyi Derjabinilta. ”Mitkä ne ovat?” ”Toinen on kiitos ja toinen anteeksi. Nyt minä käytän toista. Kiitos, että kävitte laskemassa kukkia sankariristille Hietaniemen hautausmaalla. Mutta minä odotan teiltä sanaa anteeksi, sillä ette ole vielä kumonneet väitettänne Mainilan laukauksista.” Juri Derjabin oli hetken hiljaa. ”Sitten hän sanoi, että se ei ole meidän asiamme, se on valtakunnallinen asia. Mutta sain sen käsityksen, että hän oli vaivautunut siitä.” ”On ikävää että meidät mustamaalattiin koko maailman silmissä. Olimme muka niin sotahulluja, että kun kiltti Neuvostoliitto ei ryhtynyt sotaan, niin me järjestimme tällaisen hyökkäyksen ja ammuimme. Sitä paitsi me emme olisi kyenneet ampumaan Mainilaan, sillä ainut tykistö joka meillä oli, oli Vammeljoen takana, aivan liian kaukana.” ”Se oli aika ruma teko.” NEUVOSTOLIITTO IRTISANOO tiistaina marraskuun 28. päivänä Suomen kanssa tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen. Keskiviikkona Kreml katkaisee diplomaattisuhteet. Tuona samana päivänä majuri Reino Hallamaan radiotiedustelu sieppaa ja purkaa salasanoman. Puna-armeijan panssariprikaatille annetaan käsky hyökätä Suomen puolelle Rautuun seuraavana aamuna kello kuusi. Rautu sijaitsee Karjalankannaksen itäosassa noin 15 kilometriä Laatokan rannikolta. HALLAMAA VIE PURETUN SALASANOMAN päämajan operatiivisen osaston päällikölle, eversti Aksel Airolle. Päämaja sijaitsee toistaiseksi Helsingissä. ”Väärä tieto”, Airo tokaisee. ”Ei ole”, Hallamaa vastaa. Airo myöntyy. ”Vien sen marskille.” Ylipäällikkö Gustaf Mannerheim oli jo maanantaina pyytänyt eroa puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävistä, mutta on vielä virkapaikallaan. Hän kutsuu välittömästi Hallamaan puhutteluun. ”Vastaako majuri henkilökohtaisesti tästä sanomasta?” ”Vastaan herra marsalkka. En usko, että kyseessä on harhauttava käsky. Sitä paitsi radiohiljaisuus on juuri loppunut. Se merkitsee hyökkäyksen alkua.” Vihollisen Itämerenlaivaston alukset lähettävät toisilleen koodisanomaa fakel koko yön. Fakel tarkoittaa soihtua. PÄÄMAJA ANTAA TAISTELUHÄLYTYKSEN Raudun suunnalla siitäkin huolimatta, että yleisesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Lennart Oesch epäilee radiotiedustelun välittämiä viestejä. ”Ei kukaan voi näin tärkeää tietoa välittää radion kautta.” Vielä on yö aikaa valmistautua panssareiden hyökkäykseen. 40-vuotias majuri viettää tuskaisia hetkiä. ”Olin ottanut vastuun salasanomasta. Ajatus kiersi päässäni koko yön, sillä elämäntyöni oli vaakalaudalla. Sitten ajatus muutti rataansa. Tietenkin hyökkäys alkaisi aamulla kello kuusi. Eihän vastapuoli moisia salasanomia muuten lähettäisi.” Puna-armeija ylittää varhain seuraavana aamuna valtakunnan rajan kaikissa pääsuunnissa, myös Raudussa. ”Huokaisin helpotuksesta”, Hallamaa kertoo. ”Vaikka se sinänsä olikin järjen vastaista.” ”Rautuun suunniteltu hyökkäys ei onnistunutkaan paraatimarssina. Vastatoimiin ehdittiin ryhtyä. Se oli erittäin tärkeä asia radiotiedustelun kannalta. Varoja myönnettiin kitsastelematta. AAMUHÄMÄRÄSSÄ KELLO 9.15 Helsingissä annetaan ilmahälytys. Sää on puolipilvinen, lämmintä on pari astetta. Punakoneet pudottavat lentolehtisiä kaupungille ja pommittavat Malmin lentokenttää. Sota on alkanut. © Robert Brantberg 2014
Etusivu			Romaanit	Mannerheim	Elämäkerrat	Pienoiselämäkerrat		Sota ja vakoilu	Yrityshistoriikit	Äänikirjat	Sivun alkuun